Tapiola 1960-luvulla

Muistelmia puutarhakaupungista ja sen ihmisistä

Olen käyttänyt tässä kertomuksessa muistini tukena Tapiolan yhteiskoulun vuosikertomuksia.

Vuosikymmenen alkupuolella teinikunnan aktiviteetit olivat eräänlaista kiltatoimintaa myös Tapiolan yhteiskoulussa. Teinikunnan kokousten lomassa tärkeimpiä toimintamuotoja oli viidesluokkalaisille tarkoitetut ”nahkiaiset”, joissa "kummallisesti pukeutuneina ja punaisissa naamioissa" kastettiin viidesluokkalaiset teineiksi. Ryhdyttiin pitämään myös teinitanssiaisia, joiden suosio kasvoi vuosien mittaan. Teinikunnan jäsenet liittyivät Teiniliittoon, ja saivat kuvalliset jäsenkorit. Vuosikymmenen puolivälissä Tapiolan yhteiskoulussa oli teinikunnan ja Teiniliiton jäseniä jo 400.

Myös teeiltoja järjestettiin ja puurojuhla joulun alla, sekä joulujuhla kaikille kerhoille. Teinikunnan järjestämässä lastenjuhlassa esitettiin aina jokin lastennäytelmä kerran vuodessa. Keväällä oli lisäksi konventti ja kohokohtana teinikunnan järjestämät kulttuurikilpailut.

Kulttuurikilpailut laajenivat vuosikymmenen puoliväliin mennessä. Osanotto kasvoi koko ajan, ja jo vuonna 1964 kilpailulajeja oli jo kolmekymmentä. Voittajat saivat kirja- ja levypalkintoja. Useana vuonna järjestettiin Etelä-Espoon yhteiskoulun, Lauttasaaren yhteiskoulun ja Tapiolan yhteiskoulun välisiä kulttuurikilpailuja, joissa Tapiolan yhteiskoulu osoitti ylivoimansa.

Yleensä puheenjohtaja ja sihteeri edustivat koulun teinejä valtakunnallisilla teinipäivillä. Teinikunta lähetti myös jäseniään Teiniliiton ja teiniyhdistyksen järjestämille kursseille. Alaluokkien oppilaille järjestettiin vanhojen tanssien kurssit.

Teinikunta pyöritti myös kerhoja; musiikkikerhoa, keskustelukerhoa, alaluokkien ja yläluokkien näytelmäkerhoja. Myöhemmin mukaan tuli myös elokuvakerhon toiminta, joka laajeni mentäessä vuosikymmenen puoliväliä kohti. Kerho hankki elokuvakameran ja järjesti filmikursseja. Teinikunnan maallisten ilojen vastapainona koulussa toimi kristillinen Teinikilta, jota johti uskonnon opettaja.

Yhteiskunnallista toimintaakaan ei unohdettu, vaikka se oli vielä taka-alalla. Teinikunnan johdolla koulu osallistui vuonna 1962 valtakunnalliseen ”Nälkä Pois” -keräykseen Intian hädänalaisten hyväksi. Teinikunta osallistui myös Sotainvalidien Veljesliiton keräyksiin useana vuonna.

Teinikunnan johto osallistui valtakunnallisille teinipäiville Jyväskylässä ja koulukasvatusseminaariin Oulussa lukuvuonna 1964-65. Sen innoittamana, järjestettiin seminaari, jonka aiheena oli ”Vastaako koulu nyky-yhteiskunnan vaatimuksia ?”, ikäänkuin seminaari olisi jo ennakoinut sitä suurta murrosta, joka oli Teiniliiton, koulumaailman ja yhteiskunnan edessä vuosikymmenen loppupuolella.

Profeetallista oli myös vuosikertomuksen valittelut siitä, että teinitoiminta oli jäänyt pienen toimihenkilöryhmän varaan. Toiveena oli, että uudet ikäluokat saavat tässä suhteessa parannusta aikaan. Toive toteutuikin nopeasti, kun teinikuntien toiminta räjähti yhteiskunnalliseksi joukkoliikkeeksi vuosikymmenen loppupuolella.

Lukuvuoden 1965-66 teinikunnan kertomus oli lyhyt ja pelkistetty. Siinä todetaan vain, että toiminnassa on etsitty uusia muotoja. Valitettiin sitä, että teinikunnan lehti Lippi on ilmestynyt vain kerran.

Tuleva suuri kamppailu näkyi vasta yhden virkkeen mittaisena toteamuksena. ”Teinikunnan hallitus on harkinnut kouludemokratian toteutusta koulussamme ja laatinut siitä organisaatioehdotuksen.” Teinikunta oli siis muuttunut kiltakerhosta yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi ja vaatijaksi. Radikaalit vaatimukset ja politiikan astuminen näyttämölle odottivat jo aivan oven takana.

Seuraavana lukuvuonna 1966-67 Teinikunnan selostus toiminnastaan oli yhtä lakonisen lyhyt kuin edellisenä vuonna. Uudet nuorisoliikkeet, Teiniliiton kasvava vaikutusvalta ja yhteiskunnallinen kuohunta eivät näkyneet koulun vuosikertomuksessa. ”Normaalin” teinien kilta- ja kerhotoimintaan yhteiskunta heijastui vain YK-päivän vietossa ja nahkojen osallistumisena Siviili- ja Asevelvollisuusinvalidien keräykseen. Koulun johto oli asettanut suomenkielen opettajan päällystakiksi Lipin toimittajalle ja kirjoittajille, joten Lippi ilmestyi vain kerran.

Koulutyö päättyi dramaattisesti kevätjuhlassa 1967, kun koulun rehtori Tauno Kajatsalo tuupertui puheensa aikana puhujalavalle ja vietiin kiireesti poikien pukuhuoneeseen. Lääkäriä kuulutettiin moneen kertaa paikalle ja lopulta oppilaat ohjattiin luokkiinsa. Kun koulun pihan lippu laskettiin puolitankoon, kaikki ymmärsivät, että Tauno Kajatsalo oli menehtynyt työnsä ääreen. Lähes jokainen poistui järkyttyneenä kesälomalle kevättodistus kädessään.

Uusi lukuvuosi alkoi mielenkiintoisesti. Uudeksi rehtoriksi oli valittu vararehtori, biologian ja maantiedon opettaja Heikki Niemelä, oppilaiden ihailema ja inhoama, kutsumanimeltään Nippu, Gorilla tai Gee.

Vuosikymmenen puolivälin jälkeen idealismi, A.S.Neilin Summerhill ja pasifismi, hippiliike, naisasia ja muut yhden asian liikkeet olivat saaneet yhä enemmän jalansijaa nuorison keskuudessa. Yrjö Engeström julisti summerhilliläistä vapaata kasvatusoppia teineille.

Vuoden 1967 kesällä suuret yhteiskunnalliset tapahtumat ravisuttivat lisää nuorison asenteita. Ensimmäiset TV-sodat, Biafran sota ja nälänhätä, Vietnamin pommitusten kiihtyminen, ja Tsekkoslovakian miehitys elokuussa sai sodanjälkeen syntyneen nuorison liikehtimään.

Teiniliitto järjesti valtakunnallisen ”taksvärkin” johon myös Tapiolan yhteiskoulun teinit osallistuivat innokkaasti, sillä 300 teinikunnan jäsenestä vai 20 jätti osallistumatta. Lippi sai jälleen oppilaspäätoimittajan (Markku Kivinen), ja se ilmestyi kaksi kertaa. Teinitoiminta sai yhä korostetummin yhteiskunnallista väriä. Ilmapiirin muutosta yhteiskunnalliseen suuntaan heijasti vuosikertomuksen maininta siitä, että Teinikunta järjesti yhdessä kirkon kanssa kaksi tilaisuutta: Teach in –keskustelun ”Oliko Jeesus kommunisti ?” sekä kinkerit.

Vuonna 1968 kansalaisoikeustaistelija Martin Luther King ja presidenttiehdokas Robert Kennedy murhataan Yhdysvalloissa, opiskelijat valtaavat Vanhan Ylioppilastalon ja Pariisi muuttuu katumellakoiden keskukseksi. Hullu vuosi radikalisoi koululais- ja opiskelijaliikettä. Johannes Virolainen nousee Koiviston hallituksen opetusministeriksi ryhtyäkseen vastustamaan Teiniliiton vaatiman ”Mies ja ääni” –hallintomallin lain läpimenoa eduskunnassa.

Vuoden 1969-70 vuosikertomuksen Teinikunnan osiossa on jo selvä yhteiskunnallinen sävy. Uudet säännöt oli hyväksytty, joissa luki: "Teinikunnan tehtävänä on tarjota jäsenilleen tilaisuus laaja-alaiseen toimintaan sekä koulutyön puitteissa että vapaa-aikana; ajaa oppilaiden etuja koulussa ja yhteiskunnassa; lisätä oppilaiden mielenkiintoa koulun ja yhteiskunnan kehittämiseen."

Teinikunta oli kehittynyt siis oppilaiden etujärjestöksi.

Espoon oppikoulujen kulttuuriviikko oli edelleen toimintamuoto, mutta kertomuksen mukaan siinä pyrittiin nyt välttämään keskinäistä kilpailua. Teinikunnan lehti Lippi oli elpynyt rajusti. Se ilmestyi vain kerran syksyllä, mutta jo joka toinen viikko keväällä. Lippi = kansan ääni, eli sen sisällöstä oli huolehtinut kaikille avoin Lippi -kerho, joka oli kokoontunut yhdessä joka viikko lehtori Lyyli Virtasen kanssa.

Normaalien nahkiaisten, hippojen ja puurojuhlien lisäksi oli järjestetty seminaari, rehtorin haastattelutunti oli ja useita keskustelutilaisuuksia. lähes kaikki 450 jäsentä osallistuivat Teiniliiton Taksvärkkiin Mosambikin opetus- ja sairaanhoitotyön hyväksi. Kertomuksen mukaan toimintaa oli hallinnut Suuri Hiljainen Enemmistö.

Teinikunnan hallituksen vaali oli jo politisoitunut. Yleisdemokraatit muodostuivat sitoutumattomista, vahvoista kansandemokraateista, pienestä nuorliberaalien ja sosialidemokraattien ryhmästä. Yleisdemokraatteja oli vastassa voimakas nuorkokoomuslainen liike. Koulu-uudistusta ajettiin kuitenkin yksimielisesti puoluerajoista piittaamatta.

Kun kouluhallituksen osastopäällikkö Erkki Aho, joka vastasi kouluhallituksessa kouludemokratiaan ja teiniliittoon liittyvistä asioista kävi koulussa vierailulla, oppilaat tungeksivat hänen ympärillään ja käytävillä. Ahon oli ilmeisesti ainoa virkamies, johon teinit luottivat koulu-uudistuksessa. Patavanhoillinen kouluhallituksen pääjohtaja R.H. Oittinen oli ollut pitkään teinien silmätikku. Ahosta tuli myöhemmin seuraava kouluhallituksen pääjohtaja.

Teiniliitto vaati kouluneuvostoja, niille todellista päätösvaltaa ja mies ja ääni periaatetta vaaleihin. Muistaakseni opettajat ajoivat ns. kolmikantaa, jossa henkilöstöllä, opettajilla ja oppilailla olisi tasavahva edustus.

Koulun rehtori oli laatinut ilmeisesti kouludemokratiavaatimusten paineessa ja osoittaakseen koulun edistyksellisyyttä koululle uuden toimintakaavion, johon oli rakennettu yleiskokous ja neuvottelukunta. Mukaan toimintaan oli otettu koulun opettajat, vanhempainneuvosto ja oppilaat. Koulun muu henkilökunta oli jätetty neuvoston ulkopuolelle.


Rehtorin laatima toimintakaavio miellytti vain harvoja

Muistaakseni etenkin teinit ja myös muut oppilaat pitivät neuvottelukuntaa vain vallattomana keskustelukerhona, ja ihmettelivät muun henkilöstön syrjäyttämistä. Oppilaat boikotoivat neuvottelukuntaa ja sen toiminta jäi torsoksi.

Nippu purki ilmeistä turhautumistaan asiaan ”Rehtorin sana” -palstalla seuraavasti:

”Monipuolisuudestaan tunnettu koulumme ei omassa piirissään ole tyydyttävällä tavalla kyennyt toimimaan kouluyhteistyön kehittämisessä. Syyslukukauden alkupuolella esiintyi jopa pyrkimyksiä koko yhteistyöjärjestelmämme kaatamiseen. Kun se ei onnistunut, niin yleis- ja luokkakokousten toimintaa on heikentänyt selvä aktiivisten jäsenten puute tai asioiden käsittely niin, että niiden toteuttaminen ei ole käytännössä mahdollista.

On valitettavaa, että kouluyhteistyölle varsin hyvät toteuttamismahdollisuudet tarjoava yhteistyöjärjestelmä toimii tyhjäkäynnillä. Vai onko niin, että kouluyhteistyö on nähtäväkin koulun demokraattisen hallinnan teoreettiseksi toteutukseksi. Aktiivisille yhteistyöjärjestelmän henkilöille, esitän kiitokseni, ja toivon tulevina vuosina työmme sujuvan suotuisammissa olosuhteissa.”

Tabu oli kaatunut ja vuosikertomusten vuosikymmenen jatkunut kritiikitön, neutraali kielenkäyttö oli murtunut ja yksioikoinen hymistely loppunut.

Teinikuntien aktiivisuus nousi uudelle tasolle, koulupolitiikka asettui keskiöön ja yleiskokouksista tuli vallankäytön välineitä. Seuraavina vuosina teinikunnan lehdeltä Lipiltä loppuivat määrärahat, kun kirjoituksia tulvi lehteen.

Tapiola yhteiskoulun ensimmäiset kouluneuvoston vaalit pidettiin 4 ja 5. lokakuuta 1971. Vaaleissa jokaisella opettajalla, oppilaalla ja henkilökunnan jäsenellä oli äänioikeus. Teiniliitto ja teinikunnat, teinit ja oppilaat olivat valtansa huipulla.

Teiniliiton politisoitumisen ja koulupoliittisten rintamien synnyn oli vahvistanut vuonna 1970 Yrjö Engeströmin julkaisema kirja ”Koulutus luokkayhteiskunnassa”, jonka tarkoitus oli tehdä lopullinen pesäero olemassa olevaan koulutusjärjestelmään. Kaikki kävi kuitenkin lopulta toisin, mutta se on jo seuraavien vuosikymmenten historiaa.


Tapiolan yhteiskoulun teinikunta

Hallitus: 1961-62

Jarmo Kokkonen, puheenjohtaja
Matti Alestalo, varapuheenjohtaja
Annukka Haataja, sihteeri
Sirkka Pekuri, rahastohoitaja
Kirsi Lappalainen
Lauri Niemi
Antti Ahtola

Kuraattori: Kuvaamataidonopettaja Saida Helenius-Rantanen

Hallitus:1962-63

Lauri Niemi, puheenjohtaja
Osmo Mikkola, varapuheenjohtaja
Leena Poutanen, sihteeri
Marja-Terttu Salonen, rahastonhoitaja
Pirkko Kaskinen
Lauri Ratia
Matti Taavitsainen
Arja tuomari, lehden päätoimittaja

Kuraattori: Kuvaamataidonopettaja Saida Helenius-Rantanen

Hallitus: 1963-64

Osmo Mikkola, puheenjohtaja
Jouko Lappalainen, varapuheenjohtaja
Marja Vuorinen, sihteeri
Marja Pulkkinen, taloudenhoitaja
Tuomas Sukselainen, teinimestari
Jouni Kiiskinen, lehden päätoimittaja
Marja-Leena Mannila
Lauri Ratia
Marja Pakkala, emäntä
Asta Mörsky, apuemäntä
Anja Hiltunen, apuemäntä
Esko Sola, isäntä

Kuraattori: Kuvaamataidonopettaja Saida Helenius-Rantanen

Hallitus:1964-65

Tuomas Sukselainen, puheenjohtaja
Lasse Alestalo, sihteeri
Ritva Hassi, taloudenhoitaja
Terhi Walta, teinimestari
Jouko lappalainen, lehden päätoimittaja
Marja Vuorinen
Erkki Ikonen
Tiina Pitkänen, emäntä
Hellevi Mailander, apuemäntä
Kaisu Kärkkäinen, apuemäntä
Kari Markkanen, isäntä

Helsingin Teiniyhdistyksen hallituksen sihteeriksi oli valittu Terhi Walta

Kuraattori: Kuvaamataidonopettaja Saida Helenius-Rantanen

Hallitus:1965-66

Juha Rosma, puheenjohtaja
Mikko Ojanperä, varapuheenjohtaja
Jukka Saikkonen, sihteeri
Marja-Leena Aroniemi, teinimestari
Martti Oivukkamäki
Martti Raunetsalo
Lasse Alestalo, Lipin päätoimittaja, erosi
Juha Leppänen, Lipin päätoimittaja, uusi
Seppo Virtanen, isäntä
Annukka Leppänen

Teiniliiton maakuntaneuvoksena, Hesan Teinin toimittajana toimi Juha Rosma

Kuraattorit: Lehtori Saida Rantanen ja maisteri Tauno Tukkinen

Hallitus 1966-67

Ilkka Vass, puheenjohtaja
Matti Raunetsalo, varapuheenjohtaja
Terhi Kiiskinen, sihteeri
Merja Raja-Halli, rahastonhoitaja, erosi
Hannele Tuominen, rahastonhoitaja, uusi
Matti Elomaa, teinimestari
Mikko Ojanperä
Jukka Vuorinen
lehtori Taisto Raumala, Lipin päätoimittaja
Maija Niukkanen, toimitussihteeri
Seppo Virtanen, isäntä
Annukka Leppänen, emäntä

Kuraattori: Lehtori Saida Rantanen

Hallitus 1967-68

Matti Elomaa, puheenjohtaja
Markku Kivinen, varapuheenjohtaja
Kalle Korhonen, sihteeri
Tarja rinne, rahastonhoitaja
Heikki Hassi, teinimestari
Martti Raunetsalo
Yrjö Pulkkinen
Markku Kivinen, Lipin päätoimittaja
Maija Niukkanen, toimitussihteeri
Jukka Vuorinen, isäntä
Kaija Haapala, emäntä

Kuraattorit: Lehtori Salme Söderlin ja lehtori Jaakko Kivistö

Hallitus:

1968-69 Ei tietoa


Hallitus:1969-70

Kaarina Piironen
Timo Gebhard
Jarmo Kankaanpää
Jukka Kilpi
Kai von Plato
Jaakko Visuri
Leena Ryynänen
Yrjö Hakanen

Lippi -lehden valvoja biologian ja maantieteen pääopettaja Lyyli Virtanen

Teiniliiton hallitukseen oli valittu Juha Keltti

Katselukerrat: 1858

Kommentti

Sinun tulee olla Tapiola 1960-luvulla:n jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Tapiola 1960-luvulla

Kommentoinut Jorma A. A. Mikkonen 29. lokakuu 2015 20:48

Moikka!

Pieni aikavirhe tuossa ylläolevassa. Tsekkoslovakian miehitys tapahtui 1968, ei -67.  Olin tuolloin Lübeckissä palaamassa kotimaahan. Tuntui että koko maa oli liikekannalla. Amerikkalaisia ja saksalaisia joukkoja kiiruhti kohti itää ja kansalaiset täyttivät kadut ja torit. Lehtien irtonumerot huusivat miehitystä ja näyttivät kuvia Prahan kamppailuista. Äkkiä muistin, että isänihän on juuri Prahassa miehityksen keskellä. Hyvä ettei tullut ammutuksi kun ei antanut kameransa filmiä sitä vaatineelle venäläiselle sotilaalle, palasi sitten keskeytetyltä kongressilta kotiin.

Kommentoinut Heikki Aaltonen 11. syyskuu 2010 02:14
Sallittaneen pieni hyppäys 70-luvun alkuun topicin nimestä huolimatta. Aloitin koulun -68 ja lukioon mennessäni olin sitten jo mukana koululaispolitiikassa, porvaripuolella. Popperia ja Galbraithia luettiin ja koetettiin muodostaa jonkinlaista dogmaa vastapainoksi vasemmistolle. Teinikunnan yleiskokousta juntattiin puolin ja toisin, pääkaupungista tuli tunnettuja politrukkeja kokouksiin aiheuttamaan sekaannusta, muistaakseni ainakin Marko Auer ja Heikki Venho kävivät paikalla. Tulin valituksi teinikunnan vähään aikaan ensimmäiseksi porvaripuolen puheenjohtajaksi, edeltäjänä oli muistaakseni demareita edustanut Risto Paananen, joka jäi mieleen harkitsevana ja rauhallisena kaverina. Muistaakseni oltiin yhtä aikaa sittemmin yliopistolla lakia lukemassa.

Huippuhetkiä olivat Teiniliiton liittokokoukset, jonne lähdin muistaakseni kolme kertaa varaedustajana. Näin saattoi keskittyä olennaiseen politikoinnin sijaan. Kerran meidät pantiin varsinaisen edustajan kanssa ainoina porvariedustajina Heteyn (helsingin teiniyhdistyksen) bussiin seuraamaan vastapuolen touhuja matkalla liittokokoukseen. Seurauksena oli meidän mustamaalaamisemme juopuneina söhläreinä, joka ei sillä kertaa pitänyt edes paikkaansa. Liittokokouksessa pyöri paljon tulevia poliitikkoja, porvaripuolella mm. Anders Blom ja Ben Zyskowicz sekä juridisena asiantuntijana Hannu Tapani Klami. Noina aikoinahan edustajien valtakirjoja hylkäiltiin tarpeita vastaavasti. Muistaakseni viimeisenä vuotenani TYKn Tomi Pajarinen valittiin Teiniliiton hallitukseen kokoomusedustajana. Pianhan liitto sitten kaatui.

Kouludemokratia tuli myös kouluun ja kouluneuvostoja valittiin. Olin pari vuotta varapuheenjohtajana sielläkin. Tänä aikana yleisdemokraatit menettivät asemansa melkein kokonaan. Lopulta myös kokoomus kärsi kun perustuslaillisia ja sitoutumattomia valittiin oppilasjäsenten enemmistö.

Ylipäätään politiikassa pyörivät heiluivat aika paljon keskenään riippumatta puoluekannasta.

Taksvärkkihommista jäi mieleen teinikunnan arkistoista löytyneet "Agronomi Ambomaalle" kortit, joita oli myyty tuon hyvän tarkoituksen hyväksi varmaan toistakymmentä vuotta aiemmin. Itse olin kerran taksvärkissä Tapiolan kirkon katolla puhdistamassa sitä. Seurasimme kattoikkunasta kun ilmeisesti kirkon suunnittelijan, arkkitehti Ruusuvuoren jotain omaista siunattiin.
Kommentoinut Arja Uusitalo 19. helmikuu 2010 20:29
Niin todella, kiitos, että viitsit kirjoittaa tuon yksityiskohtaisen muistelman menneistä vuosista. Muistan taksvärkit, pesin jonkun ystävän isosisaren kotona ikkunoita, mutten muistanut mihin hyvään tarkoitukseen rahat olivat menossa.
Kommentoinut Timi kilpeläinen 19. helmikuu 2010 17:21
Kajatsalon lempinimi oli Fluidu, mistä se oli tullut ei ole tietoa. Hän kuoli puhujapönttöön samana vuonna kun jouduin jättämään koulun. Keskiarvo ei riittänyt lukioon. Fluidun suunnitelma tehdä Tapiolan yk:sta Suomen paras. Neljä luokkaa, jotka aloittavat keskikoulun. Huonoimmat tiputetaan matkan varrella ja lukioon jatkaa vain 2 luokkaa. Saadaan hyvät arvosanat yo kirjoituksissa.
Suunnitelma oli hyvä, mutta eipä herra paljon päässyt nauttimaan tuloksista. Jumppamaikka oli lempinimeltään Kuovi tuli huutoäänestä. Sitten oli tämä Nippu. Siihen lempinimeen on syypää muuan Slaba. hän joutui rexin kansliaan puhutteluun ja pitäjä oli uusi vararexi. Kysyttiin Slabalta, millainen mies tää uusi on. Slaba sanoi, että niin iso mies jotta kädetkin on kuin nippu kyrpiä.
Kommentoinut Arja Uusitalo 12. joulukuu 2009 18:27
Ei muuta kuin että oli hauska lukea, tuli mieleen asioita jotka ovat aivan unohtuneet. Vuosiluvutkin muistissa menevät sekaisin kun aikaa on kulunut tapahtumista. Lisää tällaista luen mielelläni.
Kommentoinut Hannu Tervonen 15. toukokuu 2009 14:40
Hyviä kuvia Olli sivullasi. En muistanut edes, että Tuomas Sukselainen kävi TYKkiä ennenkuin selasin vuosiketomuksia. Hän oli aikanaan kollegani Suomen Pankissa, ei tullut silloin otettua asiaa esille edes sattumalta. Myös Red Hawksin kuva on muistorikas. Me monet muut ihailimme omaa tosi kovaa lätkäjengiä silloin. Milloinhan Hexi Riihiranta tuli oikein kuvioihin mukaan ?
Kommentoinut Olli Savonen 9. toukokuu 2009 17:30
Tuttuja nimiä- täällä kuvia:

http://nuolu.pp.fi/tyk/

t. Oka
Kommentoinut Synnöve Sysikaski 12. huhtikuu 2009 19:19
Tosi upea kirjoitus tärkeistä kouluvuosista ja vaikuttamisesta - kiitos Hannulle
Kommentoinut Suvi Kukkavuori (Boudet) 11. huhtikuu 2009 19:17
Kiitos Hannu hyvästä ja selkeästä kirjoituksesta. Mieleen tuli monet unohtuneet asiat.

Tietoja

Hannu Tervonen on luonut tämän Ning-verkoston.

© 2017   Created by Hannu Tervonen.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot