Tapiola 1960-luvulla

Muistelmia puutarhakaupungista ja sen ihmisistä

Tapiolassa bileiden järjestäminen oli suosittua nuorison keskuudessa 1960-luvulla. Yleistä ”juhlintaa” harrastettiin tietenkin vallareilla ja pikku metsässä nykyisen Sokoksen ja Stockmannin kohdalla. Erilaiset jengit viettivät myös omia kekkereitään. Ainakin partiomajojen ympärillä pyöri oma porukkansa, myös urheilukentän vieressä hylätyn sepelimyllyn kupeessa sai nauttia kesästä, kavereista ja humalluttavista juomista. Alkoholin ongelmat näkyivät tietysti Tapiolassakin. Metsissäkin majaili joitakin pultsareita ja deeguja. Heikintorin itäpäädyn ulkopenkeillä notkui myös usein viinan rappioittamia miehiä ja naisia.

Oma lukunsa oli luokkatoverien kesken järjestetyt kotibileet. Joidenkin oppilaiden kiireiset vanhemmat olivat usein poissa kotoa ja silloin luokkakaverit yleensä kutsuttiin juhlimaan. Myös joillakin oli kesämökkejä lähellä, joille voitiin mennä pienemmissä ja valikoituneemmassa porukassa yleensä polkupyörillä.

Joskus alkoholin hankkiminen hieman isommalle porukalle tuotti pieniä ongelmia. Alkoholipolitiikka oli tiukkaa vielä 1960-luvulla vaikkakin jo vapautumassa. Mietoja viinejä, olutta ja lonkeroita sai henkilö ostaa rajoittamatta, mutta väkevien viinoja myytiin muistaakseni vain kaksi litraa ja väkeviä viinejä kolme litraa kerralla yhdelle henkilölle ilman erityisiä perusteluja. Mietojen viinien ikäraja oli 18 vuotta ja väkevien juomien 20 vuotta.

Kun jonkun kotona pidettävistä luokkabileistä oli päätetty, kaikkien ilojuoman saanti turvattiin yleensä sillä, että kerättiin rahat porukalla kasaan ja muutama täysi-ikäinen lähti Alkoon ostamaan koko luokkajengille juomat. Yleensä tyydyttiin muutamaan halpaan puna- ja valkoviinimerkkiin. Alkossa herätti varmaan välillä melkoista ihmetystä, kun nuorison edustajat marssivat sisään ja ilmoittivat ostavansa esimerkiksi 15 pulloa punaviiniä ja 15 pulloa valkoviiniä.

Kotibileissä soi tietenkin äänekäs pop- ja rockmusiikki. Juhlinta oli eroottisesti ja yhteiskunnallisesti latautunutta. Väittely ja argumentointi oli kiihkeää ja kovaäänistä, mutta suhteellisen sivistynyttä. Henkilökohtaisuuksiin ei usein menty, enkä muista, että tappeluja olisi syntynyt. Loppuillasta ja humalan noustessa koulussa pitkään toisiaan katselleet hakeutuivat toistensa läheisyyteen, ja tyhjät huoneet vallattiin nopeasti.

Monet konservatiiviset vanhemmat suhtautuivat tietysti äärimmäisen nuivasti nuorison alkoholin käyttöön. Koulussa opettajakunta kyllä tunsi bailailun, mutta kun se ei näkynyt koulussa tai haitannut koulutyötä, sitä katsottiin läpi sormien. Lisäksi nuorison kapinamieli kaikenlaisia rajoitteita vastaan oli sen verran määrätietoista, että alkoholin käyttöön puuttumista pidettiin varmaan melko mahdottomana yrityksenä.

Ilmeisesti näyttämisen halu vanhemmille ja opettajille oli myös tässä asiassa suurta. Joku meidän luokallammekin keksi, että kiinnitetään kaikki Alkon ostokuitit luokan takaseinälle, niin voidaan seurata viinaksien menekkiä. Ideaa pidettiin niin hyvänä, että takaseinä tyhjennettiin välittömästi poppareiden, rokkareiden ja poliittisten ikonien julisteista. Opettajat hieman ihmettelivät oppilaiden mielenliikkeitä, kun seuraavana päivänä luokassa oli vastassa tyhjä takaseinä, jonka kulmaan oli kiinnitetty pitkä Alkon kuitti.

Kuitteja alkoi kertyä melko nopeasti seinän täytteeksi, jotkut saattoivat tuoda sinne tosin muidenkin kuin oman luokan ostodokumentteja. Opettajat alkoivat kysellä entistä tiheämmin idean perään ja ihmetellä ostettujen viinaksien paljoutta. Oppilaat eivät luonnollisesti vastanneet suoraan kuittien tarkoituksesta, mutta nopeasti opettajille valkeni asian luonne. Viinasten käytön hulppean määrän julistamista pidettiin moraalittomana ja koulun järjestystä pilkkaavana. Luokanvalvoja ja muut opettajat toivoivat kuittien poistamista, mutta mitään ei tapahtunut.

Kun pitkiä kuitteja oli useassa rivissä seinä puolillaan, opettajien mitta tuli täyteen. Rehtori kutsuttiin paikalle, ja Nippu piti tiukan puheen vaatien idean keksineitä esille. Ketään ei tietenkään ilmiannettu. Gee ilmoitti jyrkkään sävyyn, että kuittien on hävittävä seinästä seuraavaan päivään mennessä pahempien seurausten välttämiseksi. Sivistyneenä ihmisenä Gorilla ei lähtenyt repimään niitä itse alas. Kuitit poistettiin, ja rokkarit sekä poliittiset ikonit palasivat takaseinälle. Viinien, lonkeroiden ja oluen litkiminen kyllä jatkui.


Nuoriso nautti oluita, viinejä ja lonkeroita saavikaupalla. Ensimmäisen humalani minä tosin sain aikaan nautittuani kaksi ja puoli pulloa Gin Long Drinkiä illan mittaan. Sen jälkeen aloin voida pahoin. Silloin lonkeroita myytiin vain kuuden pakkauksissa, ja jouduin jakamaan muut kolme pulloa ystävilleni.

Punaviinien suosiosta kilpailivat Rioja Tinto, Egri Bikaver ja Vin Rouge d`Algerie eli ”algerialainen”, valkoviineistä lipitettiin ainakin unkarilaista (joka oli tosiasiassa suomalainen tuotenimi) Magyar Feher Boria eli ”Magista”, saksalaista pitkäkaulaisessa pullossa olevaa Riezlingiä tai Liebfraumilchiä eli ”libistä”. Espanjalaisen punaisen iloliemen suosio oli jossain vaiheessa niin suuri, että iskulauseeksi muodostui hokema ”Rioja Tinto, jumalten juoma, sitä me juomme ain!” Minulla oli monien muiden tavoin myös oranssinvärinen T-paita, jossa viinirypäletertun ympärillä luki ”Tinto team - Garden City”.

Joskus ostettiin kimpassa pullo kaakao- tai kahvilikööriä tai Triple Seciä. Kun keskiolut vapautui 1960-luvun lopulla sen suosio tietysti kasvoi koko ajan.


”Metsien miehet” suosivat viinaksien kuten kossun, pöytäviinan eli ”pöytäliiman” ja vodkan lisäksi väkeviä viinejä esimerkiksi Vinettoa, Nordforsin pöytäviiniä eli Nudikaa ja pihlajanmarjoista tehtyä Sorbusta eli ”Soppaa” tai ”Tilheä”. Pahimmin rappiolla olevat puistokemistit nauttivat kuuleman mukaan myös ”Valkoista hevosta” eli Eau de Colognea täysmaidolla höystettynä.

On kuitenkin hyvä muistaa, että alkoholijuomien kulutus Suomessa oli 1960-luvun lopussa vain hieman yli kaksi litraa henkeä kohden kun nyt se on kai reilusti yli kahdeksan litraa.

Katselukerrat: 2445

Kommentti

Sinun tulee olla Tapiola 1960-luvulla:n jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Tapiola 1960-luvulla

Kommentoinut Anna Katarina Sarvela 13. heinäkuu 2009 20:06
Minullekin on jäänyt mieleen Vallareiden vaput. Siellä pussailtiin ja kuljettiin käsikynkkää toinen toista tukien ja vedettiin juuri tätä Nudikaa tai Cassista. Ensi yrjötkin tuli alkohiliin tottumattomana heitettyä juuri tässä kyseisessä kulttipaikassa. Kännisemmät taidettiin vallareilta kantaa Tapiolan seurakunnan tiloihin. Nykyisessä asuinympäristössäni, Kuhmossa, on runsaasti vallihautoja. Eipä kuitenkaan enää ole tullut niisää juuri vapaa-aikaa vietettyä. Pyöräilimme isännän kanssa viikonloppuna katsomaan läheistä Kurkivaaran museoitua maatilaa, jonne partisaanit hyökkäsivät siviilejä tappaen talvisodan aikana.
Kommentoinut Esko "Eetu" Yliruusi 3. heinäkuu 2009 21:23
Alan miehet muistaa 60-70 luvun ainekset ;-)
Ekat humalat tuli nimenomaan otettua Riehu ja Timo merkkisestä vinkusta, joka maistui silloin toodella pahalle. Kotibileet, nuorisotalo, viinmäki, pylvässali (se pieni skutsi siinä stokkan kohdalla), vallarit, partsikkamajat jne. Noissa paikoissa sitä hengattiin ja nappailtiin Hannun, Suvin ja Jarmon mainitsemia juomia.

Aika suosittu mesta oli myös uimahallin ulkoaltaan amfi. Siellä ole kesäiltoina jengiä stimmaamassa kupin oton lomassa. Joskus utiin suihkualtaan poikki (sen ajan extrream touhua) ja pulahdettiin sen jälkee lämpimään uima-altaaseen. Monesti loppui mukava ilta siihen kun Kasvion äijä (uimahallin päällikkö) tuli ja poimi ihmisten kledjut sisälle halliin ja sanoi soittavansa kytät paikalle. Aikamme siinä värjöteltiin niin kamat lensi pihamaalle kovan äkseeräyksen säestyksellä.

Kukko oli myös suosittu mesta. Siellä oli kiva ottaa olutta kamujen kanssa. Niin ja unohtamatta silkkiniittyä. Siellä otettiin huikkaa ja pelattiin futista. Tosin sinne eksyi yleensä vain pidempään "alalla" olleet hemmot.

Oi niitä aikoja. Kummasti tuon soppapullon näkeminen alkaa saamaan vanhat ajat nousemaan mieleen. Soppa oli kyllä sen sortin kamaa, että piti olla jo spurguasteella, että pystyi sitä ottamaan. Me noviisit ei kajottu siihen. Toinen vastaava juoma oli Vinetto (Vincentto), jota sen ajan deegut mielellään kittasivat pylvässalissa. Muistan hyvin kun Omppupomppu tuli myyntiin. Siitä tuli hittituote välittömästi. Sitä oli helppo ottaa, eikä siinä ollut prosentteja kovin paljoo. Pullo omppua oli aika sopiva setti lauantaiksi.
Kommentoinut Suvi Kukkavuori (Boudet) 28. toukokuu 2009 23:52
Muistan, että Bordeaux:ta kutsuttiin Bule Buleksi ja Egri Bikaveriä Eerikin Pikakivääriksi. Noi faijojen pulloista lirutetut sekoitukset, mistä Jarmo mainitsi, olisivat varmaan tämän päivän alkoholistille hyvä vierotuslääke, sillä ne saivat sisälmykset tuleen ja toivat päivän aterian ulos. Laihduttajillekin siis susiteltavaa tavaraa.
Kommentoinut Jarmo Kankaanpää 28. toukokuu 2009 21:31
Magyar feher boria kutsuttiin myös "maguaariksi". Muita suosikkeja olivat Bordeaux Blanc eli Porvoon lankku, Soave, Castello del Monte ja Puszta Rosé; hienostelijat ostivat Côtes du Rhônea tai peräti Beaujolais'ta. Jotkut harrastivat myös kotiviiniä, jonka bouquetin päällimmäisenä aromina oli yleensä hiiva. Likööreistä meni vielä Creme de Mentheä ja Creme de Bananesia. Ja sitten oli tietysti kodin erikoissekoitus eli pieni tilkka faijan viinakaapin jokaisesta pullosta -- maku oli sanoin kuvaamaton, mutta jos sen sai alas, tehokin oli melkoinen.

Tietoja

Hannu Tervonen on luonut tämän Ning-verkoston.

© 2017   Created by Hannu Tervonen.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot