Tapiola 1960-luvulla

Muistelmia puutarhakaupungista ja sen ihmisistä

Outi Väisänen o.s. Järvi
  • Nainen
  • Espoo
  • Suomi
Jaa Facebookissa Jaa

Outi Väisänen o.s. Järvi:n ystävät

  • LassiSavolainen
  • Marja-Leena Koskinen os.Luoto "Markkis"
  • Helena Roukkula
  • Hannu Tervonen
 

Outi Väisänen o.s. Järvi:n sivu

Profiilitiedot

Entinen kotikatu Tapiolassa
Mäntyviita, Kontiontie, Kirkkopolku, Hakalehto
Asuinvuodet Tapiolassa
1956-58, 1960-77

Elämää Mäntyviidalla 50-luvulla

Muutimme vuonna 1956 Tapiolaan Mäntyviidalle kerrostaloon, joka sijaitsi siihen aikaan hyvin keskeisellä paikalla. Olohuoneen ikkunasta näkyi kolme muuta kerrostaloa ja viereisellä tontilla oli pitkä kaupparakennus. Etupiha kasvoi umpenaan punaisia ruusupensaita, joiden tuoksuun tietysti rakastuin.
Talossa oli kolme kerrosta ja kaksi porrasta. Talon kapeassa päädyssä oli muutama autotalli. Autoa ei vielä ollut läheskään kaikissa perheissä.

Lähikauppoja sen sijaan oli. Talon toisessa päädyssä olli alakerrassa Vainion mukavan pariskunnan tekstiilikauppa. Siellä myytiin paitoja, puseroita ja alusvaatteita koko perheelle. Äidin kanssa asioimme naisten osastolla, kadun puoleisessa huoneessa. Rouvalla oli tapana esitellä tuotteita tähän tapaan: "Tässä on sitten näitä sukkajuttuja.." jne. Lettinauhaa myytiin mitan mukaan rullista. Ei ollut mitään käteviä nipsuttimia, mutta nailonrusetit voitiin aina valita asun väreihin sopiviksi. Nailon oli uusi materiaali. Siitä valmistettiin pastellinvärisiä nailonveluuripuseroita ja -villatakkeja. Kerrassaan kätevä mateeriaali lapsille: kun sen illalla pesi, oli se heti aamulla taas käyttövalmiina odottamassa.

Pitkässä kaupparakennuksessa sijaitsivat Elannon myymälät: siirtomaatavarakauppa, maitokauppa ja lihakauppa. Asiakkaita riitti. Kaupassa saikin käydä jatkuvasti, koska ainakaan Mäntyviitä 8:n asunnossa ei ollut minkäänlaista jääkaappia. Oli vain niin sanottu kylmäkaappi alhaalla, ulkoseinän vieressä. Se poikkesi muista tavallisista keittiökaapeista sillä tavoin, että seinässä oli pieni reikä, josta tuli ulkoilmaa sisälle kaappiin!

Kaupassa seistiin jonossa odottamassa vuoroa ja tavaroita sai vain pyytämällä myyjältä. Maitokaupan puolella oli usein aivan tungosta. Ranskanleivät, polakat ynnä muut olivat paljaina hyllyllä ja aikaa meni myyjän niitä paperiin kääriessä ja hintoja yhteenlaskiessa paperilla. Myyjällä piti olla laskutaitoakin. Maito tuli myymälään isoissa tonkissa, joista sitä ammennettiin puolen litran kauhoilla asiakkaiden alumiinisiin maitokannuihin. Lihapuolella piti osata pyytää kylkeä, rintaa tai potkaa sen mukaan, mitä ruokaa aikoi valmistaa. Kokonaisista makkarapötköistä viipaloitiin ostajan pyytämä määrä makkaraa. Salaatit seisoivat vedessä.

Ruokakauppojen vieressä oli Elannon kemikaliokauppa, jossa oli myyjänä elokuvatähden näköinen tumma kaunotar. Ikkunaa koristivat pahviset voide- ja saippuamainokset kauniine naisenkuvineen.

Oman talon asukkaat tulivat tutuiksi tuota pikaa. Olin silloin viiden vanha, kotona kaiket päivät, kuten kaikki muutkin lapset. Lapsia oli tuossa 12:n perheen yhtiössä paljon, vaikka kaikilla ei lapsia ollutkaan. Leikkipiha oli yksi hiekkalaatikko talon vieressä. Siinä en muista juurikaan olleeni, koska talon takana oli isot kalliot, vallihautoja ja metsää. Suuntasin siis aina sinne.

Kirjoitin suuntasin, sillä siihen aikaan lapset oleilivat enimmäkseen omin päin ulkona. Kun ei ollut ketään kieltämässä eikä varoittamassa, yritin selvitä kaikista kiipeilyistä ja hypyistä siinä missä vanhemmat pojatkin. Kun ei ollut apujoukkoja, joutui itse keräämään rohkeutta ja arvioimaan mistä kohtaa juoksuhautaa pystyy hyppäämään yli. Ainoa todellinen pelon aihe oli se, kun pojat leikkivät intiaaneja, ottivat kiinni ja sitoivat puuhun. Tähän tilanteeseen jouduin useamman kerran, koska oleilin paljon viisaan Pekka Vuorelan kanssa, joka taas ei intiaanileikeistä välittänyt.

Tytöt toivat nukkeja ja kippoja ulos. He olivat ottaneet talteen pari puista limonadilaatikkoa ja sijoittaneet ne kuusenvarjoon ja tehneet kodin. Arja Hallasaari, Merja Sederholm ja Päivi Alkio minua vanhempina olivat itseoikeutettuja johtajia leikeissä.

Outi Väisänen o.s. Järvi:n kuvat

Lataa...
  • Lisää kuvia
  • Näytä kaikki

Kommenttitaulu (2 kommenttia)

Sinun tulee olla Tapiola 1960-luvulla:n jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Tapiola 1960-luvulla

19. helmikuu 2009 kello 20:35 Komulainen Antti sanoi...
Heip Outi.
Hauska lukea tuota ajankuvaasi. Asustelimme silloin 54 - 62 siinä A-rapussa. Te taisitte asustella B-rapussa... muistaakseni. Luulen leikkineeni jonkin verran inkkarileikkejä, joskin isommat veljeni Matti ja Juhani olivat ehkä enemmän osaavia niissä asioissa - minähän olin aika pieni silloin vielä. Vallarithan olivat 50-luvulla mitä huimin paikka pienelle pojalle. Joskus jopa aika pelottavakin ympäristö. kun ei yhtään tiennyt mistä kolosta sotien jättämät irvistävät leuat kalvenneiden luiden ympäröimänä tulevat vastaan.
Elannon siirtomaatavaraosastolla oli niin merkittävä tuoksumaailma, että muistan sen vieläkin hyvin. Sinne ilmestyneet nallekarkit olivatkin pullonkerääjän ja jätepaperinkuskaajan pysyvä tavoite.
Olikohan siinä Mäntyviita 8:n itäpäädyssä aikoinaan ompelutarvikeliike nimeltä "Seitti"? Muistanko oikein?
Kyselee Komulaisen Antti
10. helmikuu 2009 kello 22:44 Hannu Tervonen sanoi...
Hienoa kuvausta 1950-luvun sen oikean "vanhan" Tapiolan keskuksen kauppojen toiminnasta. Minä en muistanutkaan, että Elanto oli pilkkonut kaiken toimintansa tällaisiksi "erikoisliikkeiksi. Siirtomaatavarakaupat muistan Helsingin keskustasta. Niistä tulleet eksoottiset tuoksut olivat todella houkuttelvia ja mieleenpainuvia.

Taidan myös muistaa nyt, kun kerroit sen upean kemikaliokaupan myyjän vielä 1960-luvultakin. Vallareilla minäkin pyörin jonkun kerran, mutta se taisi olla jo 1960-luvun puoliväliä, se oli silloin nuorison kokoontumispaikka.
 
 
 

Tietoja

Hannu Tervonen on luonut tämän Ning-verkoston.

© 2017   Created by Hannu Tervonen.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot