Tapiola 1960-luvulla

Muistelmia puutarhakaupungista ja sen ihmisistä

Tapiolassa oli useita liikekeskuksiksi kutsuttuja paikkoja, jotka ovat nykysilmin tosi vaatimattomia ja melko kuihtuneita. Niitä voi kutsua pikemminkin korttelikeskuksiksi. Silloin aikanaan ne olivat lapsille kuitenkin keitaita, joiden kupeessa viihdyttiin ja leikittiin, ja joiden kaupoista voitiin ostella herkkuja ja kaikenlasia leluja, harraste-, urheilu- ja askartelutavaroita.

Oravannahkatori

Oravannahkatorille valmistui kaksikerroksista liikekeskustaloa, ensin Oravannahkatori 1, jossa sijaitsi alakerrassa Talouskauppa, ja jossa äitini oli töissä jonkun vuoden. Talon toisessa päädyssä kirja- ja paperikauppa ja toisessa kerroksessa ainakin parturi, taisi olla myös hammaslääkäri.

Hieman myöhemmin valmistui toinen liiketalo Oravannahkatori 3. Alakertaan tuli Elanto ja toiseen päätyyn kioski, josta ostettiin karamellia ja limua, mutta ennen kaikkea ne lukuisat sarjakuvalehdet, joita silloin luettiin. Nenä kiinni ruudussa käytiin katsomassa, oliko uusin numero jo ilmestynyt. Toisessa kerroksessa oli kahvila Lippi, jossa etenkin teinivuosina vietettiin paljon aikaa.

Talouskauppaa pidettiin herrasväen kauppana ja Elantoa työtätekevien ostospaikkana. Talouskaupan tuotteet olivat olevinaan laadukkaita ja Elannon hieman sekundaa. ”Leviää kuin Elannon eväät” oli tuttu sanonta monelle. Talouskauppa oli kuitenkin myös kallis ja Elanto hieman halvempi ostospaikka.

Pohjois-Tapiolan liikekeskus

Pohjois-Tapiolan liikekeskus jäi minulle aina jonkinlaiseksi arvoitukseksi, sillä kävin siellä todella harvoin. Toivottavasti joku voi kertoilla Pohjois-Tapiolan keskuksen liikkeistä ja toiminnasta 1960-luvulla.

Kaskenkaatajantie

Kaskenkaatajantien päässä oli pienen pieni liikekeskus, jossa sijaitsi Elanto ja Baari, jonka nimen olen unohtanut.

Heikintori

Heikintoria pidettiin siihen aikaan massiivisena liikekeskuksena, joka söi tietysti asiakkaita näiltä pienilta korttelikeskuksilta. Heikintorin alakerran eteläsivustoa hallitsi silloin suuri K-ruokakauppa RAL, jossa minäkin olin kesätöissä. Sitä taidettiin laajentaakin ainakin kerran.


Heikintorin länsipäädyssä oli Alko aivan nykyisellä paikalla. Tosin sisään pääsi silloin vain ulkokautta, länsipäädystä olutpuolelle ja nykyisestä ulko-ovesta ns. varsinaiselle viinapuolelle. Mitään itsepalvelua ei silloin tietenkään ollut, vaan kaikki myytiin valvotusti tiskin takaa. Olin yhden kesän töissä myös Heikintorin viinakaupassa 1970-luvun alussa.

Grilli Ribis, joka sijaitsee vielä vanhalla paikallaan, oli myös nuorison ja aikuistenkin suosiossa. Silloin ei ollut vielä mitään varsinaisia hampurilaispaikkoja, vain nakkikioskeja. Ribiksestä sai kuitenkin ainutlaatuisia ja järisyttävän herkullisia kokolihahampurilaisia.

Toisen kerroksen itäpäädyssä oli ravintola samalla paikalla kuin nykyäänkin. Vanhoista liikkeistä taitaa olla vielä paikallaan myös toisen kerroksen kulta- ja kelloliike. Kulta- ja kelloliikkeen takana oli musiikkiliike, jossa käytiin aina porukalla kuuntelemassa uudet huippusinglet ja LP:t.

Kolmannen kerroksen "piippuhyllyllä" oli muistaakseni ainakin Salon Inkeri-Harrin parturi-kampaamo ja varmaan myös hammaslääkäri.

Tapiontori

Tapiontori oli keskeinen liikekeskus 1960-luvun alussa. Tapiontoria hallitsee Tapiolan keskustorni. Sen 12.kerroksessa sijaitsi ravintola Linnunrata, aikuisten illanvietto- ja juhlapaikka. Kahvila Kukko oli 13. kerroksessa. Kukon terassilla teinit ja abiturientit joivat kahvia ja olutta sekä kävivät tiiviitä keskusteluja aatteista, maailman menosta ja opiskelusta. Kukon ulkoterassi oli myös näköalatasanne, jossa jatkuva turistivirta kävi ihmettelemässä Tapiolaa.

Liikekeskuksen tornin puoleisella sivustalla oli toinen nuorison suosima baari, vastapäisellä sivustalla ainakin kaksi kenkäkauppaa ja keskirakennuksen toisessa kerroksessa ainakin parturi ja kampaamo. Liikkeiden nimet olen jo unohtanut.

Itä-Tapiolan keskus

Mäntyviidan varrella sijaitsi yksikerroksinen korttelikauppakompleksi (Itäkartannon osakeskus). Päädyssä oli näyttävä ja tyylikäs Kino Tapiola ja sen vieressä kirjakauppa. Keskuksen näkymää hallitsee 11.kerrroksinen Mäntytorni, jossa oli ylhäällä ainakin näköalatasanne.

Katselukerrat: 6619

Vastaa tähän

Vastaukset tähän keskusteluun

ORAVANNAHKATORI

Hieman lisäinfoa kauppakeskuksista:
Oravannahkatorin Talouskaupan yläkerrassa oli myös kemikalio Nefertiti ja lyhyttavaraliike, missä myytiin kangasnenäliinoja ( hyvä joululahja isälle). Kampaamon nimi oli Salon Forssman. Hammalääkärinä siellä toimi Haltia-Mörsky, jonka uudesta vesiporasta iloisivat kaikki asiakkaat. Jossain vaiheessa siellä oli myös Matti Halmeen sisutusarkkitehtitoimisto.

Talouskaupassa näin ensimmäisen markkinointiprojektin. Se liittyi muistaakseni säilykeananaksiin, mikä oli silloin harvinaista herkkua. Näyteikkunassa puhui spiikkeri mikrofoniin ja hänen vieressään tanssi lihava mies palmuhameessa havaijilaistansseja. Se oli niin eksoottista, että ikkunantaus oli mustanaan kansaa ihmettelemässä. Tanssiesityksen ja arpajaisten jälkeen näytettiin miten kana leikataan. Kana oli silloin vielä aika uusi ruoka kaupunkilaisille.

Siihen aikaan kaikki kävivät kaupassa päivittäin. Useita lapsia odotti koulustapaluun jälkeen ostoslista ja viisi markkaa. Maito haettiin maitokannulla, niin kuin ennenkin, mutta Talouskaupassa oli ensimmäinen automaattinen maidonjakelukone. Siellä myös munat olivat irtomunia. Ne sai itse valaista valolaitteessa selvittääkseen niiden tuoreuden. Muistan Hannun mukavan äidin, joka työskenteli ensin leipäpuolella ja siirtyi sitten kassalle.

Oravannahkatorin kirjakauppa oli ihana. Siellä tuoksui hyvälle: kumeille, paperille ja kirjoille. Myyjät olivat joskus vähän hermostuneita kun paperinukkejen ja kiiltokuvien valintaan kului niin mahdottomasti aikaa.

Kirjakaupan nurkalla kokoontui Jameksen lössi. He olivat jo teini-ikäisiä poikia, jotka pukeutivat farkkuasuihin - Jameksiin siis.

Talouskaupan edessä oli jäätelökioski. Siellä työskenteli tylsiintynyt tyttö, joka oli aina iloinen puheseurasta. Hänelle käytiin ostamassa Hertta-sarjan lehtiä kioskilta. Kun Talouskauppaan tuli samettijäätelökone, alkoi jäätelökioskin asiakaskunta vähentyä.

Talouskaupan takana toimi paperinkeräys määräpäivinä. Sitä hoiti äkäinen mies. Kavereitten kanssa kierreltiin vanhojen lastenrattaiden ( silloin kun niistä ei oltu tehty mäkirukkeja)kanssa talosta taloon hakemassa vanhoja sanomalehtiä. Palkaksi sai joko kuponkeja, mitkä pystyi vaihtamaan kelloiksi tai muiksi luksustuotteiksi(?) tai sitten käteistä. Lastenvaunullisesta paperia sai sen verran pennejä, että parin hengen karkkihampaitten kolotus saatiin tyynnytettyä.

Kun Oravannahkatorin Elantoa rakennettiin, ostin Nissisen Pirkon kanssa askin Bristol-merkkisiä savukkeita. Päätimme kokeilla miltä tupakointi maistusi. Piilouduimme Talouskaupan lastaussillan alle ja yritimme sytyttää savukkeita, mutta eihän siitä mitään tullut. Puhalsimme tupakoihin minkä pystyimme, mutta yksikään ei syttynyt. Tulitikkuaski loppui kun kuulimme paloauton sireenin. Elannon rakennustyömaa oli syttynyt tuleen. Olimme varmoja, että tulitikuistamme oli lentänyt sinne kipinöitä ( 100m päähän) ja että olimme sytyttäneet rakennuksen palamaan. Kotona emme uskaltaneet puhua mitään. Illalla Pirkon äiti löysi Bristolaskin hänen housujensa taskusta ja tupakat vedettiin vessasta alas. Tulipalon syykin selvisi seuraavana päivänä - yhden huonosti nukutun yön jälkeen. Olimme helpottuneita.

TAPIONTORI:

Tapiontorin kenkäkauppojen nimet olivat Tapion Kenkä ja Tampereen Jalkine. Lisäksi siellä oli rautakauppa, Ral, pari pankkia, kemikalioliike ja valokuvaamo Tapion Kuva. Pohjakerroksen pommisuojissa toimi suutari. Keskirakennuksen yläkerrassa oli yksityinen lääkäriasema ja laboratorio Pisara. Pisaran rappukäytävässä käytiin lämmittelemässä talvipakkasilla. Äidilläni oli Tapiontorilla lastenvaatetusliike, Tapiolan Lastenpukimo. Sen takana oli nk Pultsarimetsä. Pultsarimetsässä oli 60-luvun alussa punainen mökki. Se purettiin kun informaatiokioski rakennettiin.

Tapiontorille tuli bussilasteittain turisteja. Enimmäkseen ulkomaalaisia arkkitehtejä ja arkkitehtuuriopiskelijoita. Me olimme aina valmiita turistioppaiksi. En tiedä mitä turistit ajattelivat paljain jaloin kulkevista ( silloin kuljettiin paljasjalkaisina koko kesä) minioppaistaan, mutta ainakin me tiesimme tarkalleen kuka arkkitehti oli minkäkin rakennuksen suunnitellut.


ITÄ-TAPIOLAN KESKUS, eli VANHA KESKUS, eli VANHIS:

Siellä oli myös Valion baari, missä oli muodikasta juoda mustaa kahvia ilman sokeria - mikäli rahaa riitti.

Kino Tapiolan sunnuntaisisissa lastennäytöksissä oli aina niin hirveä ruuhka, ettei ovimies kerennyt repiä kaikkia pääsylippuja kahtia. Takaoven ulkopuolelle jätetty roskalaatikko oli siis aarreaitta muille. Sieltä etsittiin repimättömiä lippuja ja mentiin sitten niilla katsomaan James Bondia. Siihen aikaan ei lipuissa lukenut filmin nimeä.

Vanhiksella oli myös oma jenginsä. He olivat itseään etsiviä nuoria, jotka olivat kotonaan niin kirkon nuorisotapahtumissa kuin juhliessaan keskuksen takana olevilla vallihaudoilla. Se oli kukkais- ja hippiaikaa.

POHJOIS-TAPIOLAN KESKUS:

Minäkään en tiedä mitään Pohjois-Tapiolan keskustasta. Ainakin siellä oli pyöräliike, mistä sai ostaa Tuntureita ja Jopoja. Niin, ja Vihersalojen omistama valintamyymälä.
Kiitos Suvi todella erinomaisista lisäyksistäsi.

Mielikuvat palautuvat ja täsmentyvät aina, kun joku tuo esiin lisää asioita, tunnelmia ja tapahtumia. Jos saamme tarpeeksi tietoa eri keskuksista, olisi kiinnostavaa piirtää jossain vaiheessa kartat keskusten 1960-luvun liikkeiden sijainnista.
Oravannahkatorin Elanto mainosti kerran ikkunassa että sieltä saa "TURUN MAAJUUSTOA" - kyllä meitä nauratti !
ORAVANNAHKATORI

Ei niin, että pilkkuja viilaisin, mutta kampaamon nimi oli tarkkaan ottaen Salon Oili Forsman... :)

POHJOIS-TAPIOLAN LIIKEKESKUKSESSA,

Vihersalojen liikkeen vieressä sijaitsi HOK. Työskentelin siellä yhden piiiitkän kesäloman, jota jatkoin vielä syksylläkin koulun jälkeen. Se syksy oli kesääkin pidempi. HOK oli mukamas se "huonompi" kauppa ja sen näki, kun katsoi kauppojen ikkunoista sisään. Viikonloppuisin varsinkin. Silloin HOK:n tyhjät tilat verrattuna viereisen K-kaupan (muistaakseni se kuului K-ryhmään) näkymään, joka pursuili mustanaan ihmisiä, viestivät omaa kieltään; Ihmiset näyttivät karttavan tyhjää kauppaa ja lisäsivät entisestään ruuhkaa talon toisessa päässä. No, helpommallahan minä siinä kuitenkin pääsin. Puolensa kaikella. Minun on lisättävä tähän vielä sellainen asian, että en osaa sanoa, mistä tuo "huono" maine oikein sai alkunsa. Katsoinhan asioita silloin vain lapsen silmin. Henkilökunnan en ainakaan usko vaikuttaneen siihen. Ehkä kysymys oli vain poliittinen...

Muuta en sitten minäkään Pohjois-Tapiolan kaupoista muista, paitsi kerran äiti osti eräästä pikkuliikkeestä siellä minulle kevätjuhlapuseron. Ooh, että se oli kauhea. Mummon pusero. Vaaleanpunainen, kiiltävä !! Mutta ei auttanut, muuhun ei ollut varaa. Häveten, mutta hammasta purren nekin kevätjuhlat tulivat pidettyä ja sen jälkeen pusero sai jäädä ikipäiviksi pimeisiin piiloihin. Minne, en muista, mutta toiste sitä en päälleni kiskonut. Vanha sanonta, että köyhällä ei ole varaa taloudellisuuteen tuli tässäkin taas todistettua :) . Nyt tuli muuten mieleen, että olihan siellä myös kemikalio, josta ensimmäisellä palkallani ostin ripsivärin. Ikävä kyllä. Ne rahat olisi pitänyt tajuta antaa äidille talousrahaksi, minkä asian muistin kyllä sitten hoitaa oikein tulevina kahdeksana vuotena ennen muuttoa omiin hoteisiin Soukkaan.

Pitemmällä Pohjois-Tapiolassa oli lisäksi Grilli, josta sai taivaallisen hyviä pihvejä. Se oli siellä vielä muutama vuosi sitten, liekkö vieläkin?
POHJANTORI.
Siellä oli mm. Louhen Urheilu, baari Priossi, kukkakauppa jota piti Simulan Kimmon äiti?, K-kauppa Pohjantähti, Toron Millan isäkö pyöritti sitä? Kodinkoneliike, pankki ja pesula, mahtoiko olla vielä muuta? Kioski tietysti, sitruunasoodaa ja vadelmalimua meille, mankkaan miehille pilsua joka oli siihen aikaan isossa ruskeessa pullossa?
Moi, Hannu

...ja kiitoksia sivustasta! Pieniä lisiä liikekeskuksiin: RAL sijaitsi aluksi Tapiontorilla, pohjoissiiven päädyssä keskustornin vieressä; sen kulmassa hyvin pienessä tilassa oli kirjakauppa. RALin siirryttyä Heikintorille sen tiloihin tuli urheiluliike, joka myöhemmin yhdistettiin kirjakaupan tilan kanssa rautakaupaksi. Tapiontorilla oli myös mm. Elanto, Rake, HOK ja HOKin baari (joiden yhdistetyissä tiloissa on nyt Suomalainen Kirjakauppa). Eteläsiivessä oli KOP (nykyisin ravintola), posti KOPin vieressä, edelleen toimivat kenkäkaupat ja pesula. Länsisiivessä oli Villa-Kerä (jonka toiseen päähän tuli myöhemmin leluliike Niksula), pieni sähköliike, muistaakseni kukkakauppa sekä vaatekauppa (johon myöhemmin tuli Nissen); käytävässä oli valokuvaamo ja "pihan puolella" mm. kello- ja kultaliike sekä toisessa kerroksessa parturi-kampaamo Tapsa ja Tapiolan kirjasto, joka myöhemmin muutti eteläsiipeen. Taisi sellä jossain olla ALKOkin. Keskustornin kahvila Kultakukko oli iltaisi kaljabaari, jossa tuima portsari käännytti takaisin hissiin humalaiset ja alaikäiset. Tornin alakerrassa oli SYP-PSP.

Nykyisen Hesburgerin/Hennes-Mauritzin talon kohdalla oli isompi parkkipaikka ja pysäköintitalon kohdalla ESSO; SOKOSin kohdalla oli metsikkö, jossa majaili spurguja. 60-luvun loppupuolella rakennetun informaatiokioskin takapuolella oli grillikioski ja sivulla kukkakioski, ja "pohjoissiivessä" Tapiolan pienoismalli.

Hekarin toisessa kerroksessa oli Musiikki-Wager ja sen takana kait lamppukauppa; vastapäät oli vaate- ja kangasliikkeitä. Alakerrassa oli pohjoispuolella ainakin Primula, Suomalainen kirjakauppa, R-kioski (nykyisen intialaisen ravintolan kohdalla), Ribis, HOP, ja matkatoimisto, eteläpuolesta RAL vei suurimman osan ja ALKO lopusta ulkopuolen. Nykyisen Studio Tapion kohdalla Tapiolan Apteekin talossa oli Hildénin konditoria, josta sai Suomen ainoat (edelleenkin) oikeaoppiset Sacher-leivokset -- ei kreemiä vaan aprikoosihilloa!

"Itä-Tapiolan keskus" kulki nimellä "vanha keskus", sehän oli rakennettu jo 1950-luvulla. Siellä oli mm. nykyisen lemmikkiliikkeen tiloissa Elanto ja Kino-Tapiolan vieressä Valion baari; vastapäätä oli posti ja parturi. Tapiolan Huollon tiloissa kerrostalon autotalleissa sai mm. suksensa tervautettua.

Pohjois-Tapiolan keskustassa oli ruokakauppojen ja Postipankin lisäksi ainakin Louhen Urheilu, jota piti legendaarinen "Mouheksikin" kutsuttu kauppias, sekä kirjakauppa ja vaatekauppa. Kaskenkaatajantien Elannon vieressä oli Kaski-Baari, ja sen takana pikasuutari.

Näiden lisäksi oli muutama erillinen korttelikauppa, mm. Arnivalkeantiellä Elanto ja Kimmeltien mutkassa HOK, Chez Chengin vieressä Elanto ja alemmalla Otsolahdentiellä muistaakseni HOK.
Hei!

Ensimmäiseksi minunkin on sanottava, että loistava idea tämä "Tapiola nostalgiaa" keskustelu. Itsekin asuin Tapiolassa 5-vuotiaasta 24 vuoden ikäiseksi. Muutimme syskuussa 1959 Naavakalliontielle ja muistan selvästi
keskeneräisen pihan ja tietenkin ympärillä olevan vielä koskemattoman luonnon. Oli ihanaa saada juosta muiden lasten kanssa pelkäämättä liikennettä. Pohjantielle ja Merituulentielle matka tuossa iässä tuntui pitkältä. Muutimme Helsingistä Hämeentien varrelta, joten muutos oli melkoinen. Talvisin pääsi hiihtämään ihan kotiovelta alas pelloille, jotka nyt on rakennettu täyteen urheiluhalleja. Kerrostalomme päädystä muistan "peffamäen", joka oli tosi suosittu taloyhtiön isompien lasten keskuudessa, pienimmät eivät siitä voineet laskeakaan. Elämä tuntui varsin vapaalta ja turvalliselta Tapiolassa.

Hauskoja nuo liikekeskuksien muistelut, eteenkin Jarmon muistia ei tunnu vielä ikä painavan. Aikamoisella tarkkuudella pystyit liikkeitä luettelemaan ja niin ne nousivat minullekin mieleen. Minulla oli 12-vuotiaasta lähtien koira, jonka kanssa lenkkeilin päivittäin ja näin tulivat tutuiksi Tapiolan tiet ja polut. Kiertelin myös ahkerasti ympäristöä, kuten Westendiä, Laajalahtea, Otaniemeä, Haukilahtea ja Mankkaata. Nuorenpana paikat tuntuivat kaikki olevan tuttuja, mutta nyt usein ihmettelen ajaessani joskus autolla noissa lapsuuden ajan "nurkissa", kuinka täyteen kaikki paikat on rakennettu ja yhä vain lisää näyttää rakennettavan. Tuntuu lähes ahtaalta. Onneksi Tapiolan vanha puutarhamainen olemus monin paikoin on vielä tallella. Tapiontorin ympärille nousseesta liikekeskuksesta en voi sanoa samaa.

Tapiolasta muutin Matinkylään, sieltä Iivisniemeen ja nyt asun Kukkumäessä. Edelleen minulla on koira, tai siis kaksi ja edelleen nautin niiden kanssa lenkkeilystä ihan kuin lapsenakin Tapiolassa. Yllättävän monet Tapiolassa kasvuaikanani asuneet ovat edelleen espoolaisia vaikkeivät varsinaisesti tapiolalaisia olisikaan.

Vanhempani asuvat samassa asunnossa, mihin silloin -59 muutimme, joten käyn Oravannahkatorilla usein. Kävin pari viikkoa sitten kampaamossa, jonka nykyään omistaa Seija Kanniainen ja hän osti kampaamon jo Sirpan mainitsemalta Oili Forsmannilta 30 v. sitten.

Jään innolla odottamaan uusia keskusteluun liittyviä...

Eva
Hei!
Pieniä lisäyksiä kauppoihin ainakin Oravannahkatorin suhteen: ns.Elannon talossa oli alkuvuosina myös Osuuspankki ja posti.Siis kaikki pakolliset,tarvittavat liikkeet,joita Heikitorin valmistuttua ja Tapiolan keskustan laajetessa alettiin kaivata niiden siiryttyä keskustaan.Viimeiseinä sinnitteli Elanto,minne meidänkin kauppatili siirrettiin,kun talouskauppa lähti.Kiska sinnitteli pitkään.Liekö vielä toiminnassa? Muistan,kuinka äitini oli tyytyväinen,kun kauppojen kadottua ja vars.talvisaikaan tornitasojen mäen ylittäminen kauppareissuilla oli raskasta ja kiertäen Merituulentien kautta Riistapolulta keskustaan matka liian pitkä,ilmestyi maalta tuttu kauppa-auto.Sitä en ollut minäkään uskoa,kun kuulin,mutta aina oli väkeä bussipysäkin penkillä odottamassa auton tuloa,eikä vain iältään vanhoja tapiolalaisia.Penkillä istui usein,nyt jo edesmennyt,Littana,Lienzin Pekka,joka oli ystävystynyt äitini kanssa.

Ns.punaisen talon,punaisen tiilitalon,myös Wärtsilän talon nimellä kulkeneen talon Nahkatorin puoleisessa päässä,kellarissa toimi suutari,jolla oli tapana jättää ovelleen lappu "tulen pian" Mistä kellonajasta se pian alkoi,sitä ei koskaan tiedetty ,vaan suutarille oli juostava etupihan nurmikon ja hiekkatien yli monta kertaan joko kenkiä viemään tai niitä hakemaan ennen kuin onnisti niin hyvin,että hauksa setä oli paikalla.

Samassa talossa asuivat Hämäläiset.Hämäläisen täti oli kotiompelija,jolla äitini teetti paljon vaatteitaan ja minunkin ensimm.marimekon kankaista tehdyt mekot.Kun sain oman
ompelukoneen,keskikouluaikaan,äidilläni sitä ei ollu,Hämäläisen täti leikkasi alkuun mekkojani,jotka sitten itse ompelin.
Silloinhan ommeltiin paljon vaatteita itse.kellä oli kätevä äiti,äiti ompeli,kellä ei,tytöt itse.

ennen oman ompelutaidon kehitystä,kiitos mm.koulun ompelutuntien,opettaja asui muuten tornitasoilla,mutten nyt muista nimeä.Ehkä joku muu muistaa..Itkonen? ostettiin joulu-ja kevätjuhlavaatteet "Suvin äidin kaupasta" kenkä -Tapion takaa kulmasta. Juhlan tuntu alkoi jo siitä,kun käveltiin tornitasojen mäkeä alas vaateostoksille ja Suvin äiti oli aina iloisena neuvomassa ja auttamassa valinnoissa.

Näin näitä muistoja alkaa tulla.Jännä seurata,mitä ja miten kukin kaiken muistaa
Lisààn omaan tekstiini ja pyydàn samalla anteeksi,kun osa muisteloistani lipsui uudemmille vuosikymmenille (Nahkatorin kauppojen suhteen).
Unohdin ihan yhden Heikintorin tärkeän kaupan:yläkerran marimekon,jota piti Pinden äiti (en muista Pinden oikeaa nimeä).Minua oli puettu marimekon vaatteisiin jo 50-luvulla,maimekko-mania ja intohan iski vähän kaikkiin 60-luvulla ja Hekarin marimekosta tuli tärkeä kauppa,ainakin meille,vaikka kankaita käytiin välillä hakemassa kaupungistakin.
Hannu Tervonen sanoi:
Anna-Riitta Ritvanen,Ansku sanoi:
Lisààn omaan tekstiini ja pyydàn samalla anteeksi,kun osa muisteloistani lipsui uudemmille vuosikymmenille (Nahkatorin kauppojen suhteen).
Unohdin ihan yhden Heikintorin tärkeän kaupan:yläkerran marimekon,jota piti Pinden äiti (en muista Pinden oikeaa nimeä).Minua oli puettu marimekon vaatteisiin jo 50-luvulla,maimekko-mania ja intohan iski vähän kaikkiin 60-luvulla ja Hekarin marimekosta tuli tärkeä kauppa,ainakin meille,vaikka kankaita käytiin välillä hakemassa kaupungistakin.

Pindehän on tietysti Fenanderin Jukka
Tässä hieman tarkennuksia ja täydennyksiä 1960-liikekokoelmaan. Nämä tiedot on koottu Tapiolan yhteiskoulun vuosikertomusten yritystukimainoksista vuosilta 1961-68.


Elintarvikeliikkeistä Oy Ral Ab:llä oli liike kolmessa paikassa Tapiolassa, Jalmarintiellä, Otsolahdentiellä ja Tapiontorilla. Elannolla oli myös liikkeet kolmessa paikassa, Pika-Elanto Tapiontorilla, elintarvikemyymälä Kaskenkaatajantie 5:ssä ja Myymäläryhmä Mäntyviita 6:ssa.

Pankit olivat keskittyneet Tapiontorille ja Itä-Tapiolaan Mäntyviidalle

Kirjakaupoista Wulff hallitsi Tapiontoria, muut kaksi kirjakauppaa olivat sijoittuneet viisaasti muihin korttelikeskuksiin, Tapiolan kirja ja Paperi Mäntyviidalle ja Oravannahkatorille, Pohjois Tapiolan Kirjakauppa Pohjois-Tapiolan keskukseen.


Tapiontori

Elintarvikeliikkeet
Oy Ral Ab
Pika-Elanto

Pankit
KOP
Yhdyspankki
Helsingin Työväen Säästöpankki

Rautakaupat
Rake

Kirjakaupat
Wulff

Muut
Lankakauppa Villa-kerä

Itä-Tapiolan keskus

Leninkiliike H. Hokkanen, Mäntyviita 3
Helsingin Osakepankki, Mäntyviita 4
Tapiolan kirja ja Paperi, Mäntyviita 4
Seitti, Mäntyviita 6
Yhdyspankki, Mäntyviita 6
Elanto, myymäläryhmä, Mäntyviita 6
Leipämyymälä
Sekatavaramyymälä
Rohdosmyymälä
Lihamyymälä

Pohjois-Tapiolan keskus
Louhentie 2

Pohjois-Tapiolan kirjakauppa
Valintamyymälä Tapiolan Liha ja Herkku

Otsolahdentien kortteli
Otsolahdentie 7

Oy Ral Ab
Kampaamo ja kauneushoitola Tmi Piola

Muut

Oy Ral Ab, Jalmarintie 1
Tapiolan kirja ja Paperi, Oravannahkatori 5
Tapiolan leipomo, Ahertajantie 6
Weilin+Göös, Ahertajantie
Espoon Auto Oy, Keskustorni
Lankakauppa Villa-kerä, Pohjantori

Hieno lista Hannulta noista liikkeistä eri puolilla Tapiolaa. Niitä selaillessani tuli mieleen Tapiontorin kuivapesula, muistaakseni Lindström, mistä vaatteet palasivat kamalan hajuisina sen aikaisten pesuaineiden takia. Heti tiesi kenen rippipuku oli tullut pesulasta kun he bussiin astuivat. Sitten oli tietysti lyhyttavaraliike Seitti, minkä omisti Immosen Pekan äiti. Sieltä ostettiin kaikki langat ( merseroitua puuvillaa) käsityötunteja varten, sekä ekat rintaliivit. Myöhemmin Seitti muutti Heikintorille. Samalla Tapiontorin länsilaidalla oli alkuvaiheessa myös TV-korjaamo. Siellä meidän telkkariin asennettiin pamahtaneen kuvaputken sijalle käytetty kuvaputki, vaikka laskuttivat uudesta. Se liike ei siellä kauaa viipynyt.

Vastaa keskusteluun

RSS

Tietoja

Hannu Tervonen on luonut tämän Ning-verkoston.

© 2017   Created by Hannu Tervonen.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot