Tapiola 1960-luvulla

Muistelmia puutarhakaupungista ja sen ihmisistä

Viimeaikoina yksi ystäväni mainitsi, että sinähän kasvoit eliittipaikassa - tarkoitten Tapiolaa tietysti.

En tiedä millainen Tapiola asukaskannaltaan on tänä päivänä ( voin kyllä aavistaa..), mutta 1960 se ei ollut mikään eliittikaupunki. Silloin siellä toteutui hyvin idea eri sosiaaliryhmien sekoituksesta. Tottahan sinne muutti rikkaita, mutta yhtälailla myös keski- tai työväenluokkaa.

Yhteistä pioneerihenkeä loi se, että kaikki olivat aloittamassa uutta elämää uudella alueella ja kaikilla oli paljon lapsia. Meidän rivitalossa, Kelohongantiellä, vierailtiin alussa toinen toistemme kotona ja mietittiin millaista huonekaluujärjestelyä voi tehdä jne. Testattiin naapureiden kanssa väliseinien äänieristys panemalla radiot täysille tai pianoa pimputelleen. Mitään ei kuulunut: asunnoissa oli loistava äänieristys. 60-luvulla ei kaupoissa ollut niin mahtavaa tuotevalikoimaa kuin tänään. Esimerkiksi lamppumalleja oli niukalti. Vaatehuoneen seinälampun etsinnässä oli vaikeuksia ja lopulta kai rivitalomme kaikkiin vaatehuoneisiin ilmestyi sama sukkulanmuotoinen lamppu.

Monille Tapiolaan muutto tarkoitti väljempiä tiloja. Täytyy muistaa, että suomalaiset asuivat sitä ennen todella ahtaasti. Meidän kuusihenkinen perheemme muutti 70m2:n asunnosta 86m2:een ja asunto tuntui palatsilta! Nyt saimme tyttöjen ja poikien huoneet erikseen ja vanhemmat pääsivät olohuoneen sohvalta nukkumisen sijaan pikkiriikkiseen ikkunalliseen nukkumakoloonsa.

Me olimme ehkä onnekkaimmasta päästä. Monet ystävistäni tulivat suurine sisarusparvineen yksiöistä tai kaksioista Helsingistä tai jostain mökistä, missä ei ollut lämmitystä tai juoksevaa vettä. Jos vanhemmat puhuivat rahasta, titteleistä tai politiikasta, niin meitä lapsia nämä puheet eivät ikinä koskeneet.

Uskon, että suurin saamani rikkaus Tapiolassa vietetystä lapsuudesta on ollut juuri sen alkuperäisen asukkaimiston kirjo. Kavereita oli kaikista sosiaaliluokista, eikä tehty eroa punaisten tai valkoisten välillä, niin kuin vanhemmillamme oli vielä tapana. Kaveri oli kaveri silloin kun se oli kiva. Vaikka olin kasvatettu luterilaiseksi, niin olisin halunnut mennä ortodoksiystäväni kesäleirille. Vaikka olin kasvatettu oikeistolaiseksi, haaveleilin lomalle menosta Mustikkamaalle kommunistiperheen lapsen kanssa. Olisin myös liittynyt TUL:n uimareihin ( ainoa joka koulutti uimareita Tapiolan uimahallissa heti sen rakentamisen jälkeen). En halunnut näihin paikkoihin polittisen tai uskonnollisen ideologian takia ( tuskin sellaista 7- 11-vuotiaalla voisi ollakaan) , vaan siksi, että olin kuullut, että niissä paikoissa oli kivaa. Totta kai en päässyt, mutta en myöskään pitkään aikaan ymmärtänyt miksi. Kuten Hannu mainitsi, oli Elanto joidenkin perheiden silmissä huonompi kuin Talouskauppa. Sitäkin oli lapsen vaikeaa ymmärtää.

No, me lapset siis tulimme kaikkialta. Ystäviä oli kauppiaiden, pääjohtajien ja insinöörien lapsista siivoojien, ammattimiesten ja tavallisten duunareitten lapsiin. Pääasia oli se, että kaveri oli reilu ja että sen kanssa oli jotain yhteistä. Tämän kirjon takia myös pääsimme vierailemaan erilaisissa kodeissa ja kaikissa ystävällisissä kodeissa viihdyimme.

Tapiolan aravamaksimi oli vuonna 1960 86m2. Vähän sen jälkeen se nousi 92m2;ään. Useimmissa 86m2:n asunnoissa eli 5-7 henkisiä perheitä. Se oli normaalia. Yhtä normaalia kuin viisihenkisen perheen asuminen 50m2 neliön kaksiossa. Nykyisin tällaiset mitoitukset olisivat mahdottomia, mutta täytyy muistaa, että silloin lapset todella viettivät suurimman ajan ulkona! Kotona käytiin syömässä, nukkumassa ja tekemässä läksyt. Sadepäivinä mahduttiin vaikka vaatehuoneeseen pelaamaan Monopolia.

Lähes kaikissa kodeissa oli silloin ompelukone. Useimmissa poljettava Singer ja joissain sähköinen Elna. Elna oli useinmiten piilossa jossain komerossa, mutta Singer oli aina esillä. Singer oli todellinen monitoimihuonekalu, sillä joissain kodeissa sen päällä oli liina ja sille katettiin aamiainen, toisissa se taas toimi läksyjenlukualustana. Meillä se oli kotitekoisen nukkekodin alusta tyttöjen huoneessa.

Useissa kodeissa oli kauniita design-huonekaluja, mutta useimmissä se tavallinen sohvakalusto ja mahdollisesti tiikkinen kirjahylly. ( Palisanteri ilmestyi myöhemmin varakkaimpiin perheisiin). Avattava sohva toimi yhä monissa kodeissa vanhempien nukkumapaikkana. Silti tapiolalaisten tyylitaju oli ehkä keskivertosuomea korkeampi. Olihan jokainen seurannut kotinsa rakentamisvaiheita ja saanut asuntonsa pohjapiirustukset etukäteen. Jokainen myös tiesi kuka oli talon suunnitellut arkkitehti. Nämä seikat varmaan saivat ihmiset ajattelemaan kotiaan jonkin asteisella arvokkuudella.

Uutuutena kerrostaloissa oli nk laboratoriokeittiöt, eli keittokomerot. Ne osoittautuivat aika hermostuttaviksi paikoiksi kun piti pyörittää suurperheen ruoanvalmistus. Neliötä haluttiin, keittiötä pienentämällä, saada muihin asuintiloihin. Kylpyhuoneetkin minimisoitiin. Ilmestyi uusi tuote - istuma-amme - mikä mahtui pieneenkin tilaan. Nythän piti kylpyhuoneeseen varata myös tilaa pesukoneelle, mikä oli ilmestynyt kotitalouksiin juuri tuohon aikaan. Istuma-amme ei loppujen lopuksi ole niinkään huono keksintö: siinä voi ottaa suihkun seisaaltaan, istua pestessään ja lojua kaulaa myöten lämpimässä vedessä kun istuu pohjalla jalat istuimella. Valmistetaanko noita ihmeitä vielä?

Monissa Tapiolan taloissa on vielä sellainen plus, että ne eivät näytä vanhanaikaisilta koskaan. Tapiolassa on löydetty ajaton arkkitehtuuri. Esimerkiksi entisen kotini, kelohongantie 8:ssa, on yhä yhtä hyvän näköinen kuin silloin kun se rakennettiin. Malmion suunnittelema talo on puhdaslinjainen ja kaunis. Sen pihapiiri on rajoitettu kodikkaasti vajan ja pergolan avulla. Ikkunat ovat sopusuhtaiset. Valoa riittää. Monet Tapiolan talot ovat paremmin suunniteltuja kuin ne uudet mitä olen Suomessa nähnyt.

Onko jollain muulla muistoja kavereitten- tai omasta kodista? Millaisia mielikuvia ne toivat? Entä tuosta vanhempien politisoitumisesta puoleen tai toiseen?

Katselukerrat: 1571

Vastaa tähän

Vastaukset tähän keskusteluun

Tapiolan kehittäjät puhuvat "poikkeleikkausyhteiskunnasta" tarkoittaen juuri samaa mitä kirjoituksessasi esität. Itse koin kaveripiirini hyvin samalla tavalla kuin sinäkin. Vanhempien puolue- tai luokkatausta ei merkinnyt mitään. Myöskään menneisyys tai lähihistoria sotineen ei näkynyt omassa Louhentien lapsuudessani. Luulen että maaseudulla punaiset ja valkoiset suvut erottuivat paljon selvemmin. Kävin Asuntosäätiön arkistossa läpi osakasluetteloita ja tämä vahvisti käsitystäni poikkileikkausyhteiskunnasta. Mutta yksi seikka minua ihmetytti. Lähes kaikki uudet asukkaat tulivat Helsingistä. t mika pantzar
Tervehdys!
Ei me kakarat paljon politiikasta tosiaan tiedetty ja hyvä niin. On tosi hienoa että me oltiin "vain" lapsia ja kaverit oli kavereita yhteiskuntaluokasta riippumatta, tähän päivään mennessä siitä on ollut pelkästään iloa. Ympäristö oli tosiaan aika heterogeeninen; työläisperheitä, virkamiesperheitä, ammattiyhdistysmiehiä, pankkiväkeä yms. Kyllähän se yhteiskunnallinen asema tavalla tai toisella näkyi ja kuului mutta ei me lapset paljonkaan sitä huomioitu, sen aika tuli sitten myöhemmin. Eikä kotona aikuisten asioita puhuttu. Mahtaako olla tosiaan niin että keskimäärin tapiolaan muutti edistyksellistä porukkaa, liekö tämä yhteiskuntakokeilu onnistunut? Luulenpa että on, ainakin omalla kohdallani...
t. Harri
Toteamus siitä, että Tapiolan uudet asukkaat tulivat enimmäkseen Helsingistä, sai minut ajattelemaan asiaa. Aloin miettiä lapsuuden ystävieni synnyinalueita ja oikeassa Mika olet. Kaikki tuntemani perheet olivat tosiaankin muuttaneet Helsingistä tai sen lähiympäristöstä. Hyvin suuri prosentti omista tutuistani tuli Lauttasaaresta. Saattoiko tämä johtua siitä, että Tapiolasta puhuttiin juuri pääkaupunkiseudulla ja niissä kahdessa suuressa valtakunnallisessa lehdessä? Tai johtuiko se siitä, että suuri maaltamuuttoliike alkoi vasta vähän myöhemmin? Kiinnostavaa on myös se, että suurin osa lapsuuden ystävieni vanhemmista muutti takaisin Helsinkiin sen jälkeen kun lapset olivat lähteneet pois kotoa - tai viimeistään eläkkeelle siirtyessään. Oliko Tapiola hyvä paikka kasvattaa lapsia, mutta liian sisäänpäin lämpiävä kun alkoi sen "uuden vapauden" aika? Jos meidän juuret ovat Tapiolassa, niin vanhempiemme juuret olivat Helsingissä. Olisiko mahdollista, että tiedostamattaan he kaiken vehreyden keskellä kaipasivat kaupungin asfalttia ja sen elämän sykettä? Minulla ei ole enää keltä kysyä.
t.Suvi
Suvi Kukkavuori (Boudet) sanoi:
Toteamus siitä, että Tapiolan uudet asukkaat tulivat enimmäkseen Helsingistä, sai minut ajattelemaan asiaa. Aloin miettiä lapsuuden ystävieni synnyinalueita ja oikeassa Mika olet. Kaikki tuntemani perheet olivat tosiaankin muuttaneet Helsingistä tai sen lähiympäristöstä. Hyvin suuri prosentti omista tutuistani tuli Lauttasaaresta. Saattoiko tämä johtua siitä, että Tapiolasta puhuttiin juuri pääkaupunkiseudulla ja niissä kahdessa suuressa valtakunnallisessa lehdessä? Tai johtuiko se siitä, että suuri maaltamuuttoliike alkoi vasta vähän myöhemmin? Kiinnostavaa on myös se, että suurin osa lapsuuden ystävieni vanhemmista muutti takaisin Helsinkiin sen jälkeen kun lapset olivat lähteneet pois kotoa - tai viimeistään eläkkeelle siirtyessään. Oliko Tapiola hyvä paikka kasvattaa lapsia, mutta liian sisäänpäin lämpiävä kun alkoi sen "uuden vapauden" aika? Jos meidän juuret ovat Tapiolassa, niin vanhempiemme juuret olivat Helsingissä. Olisiko mahdollista, että tiedostamattaan he kaiken vehreyden keskellä kaipasivat kaupungin asfalttia ja sen elämän sykettä? Minulla ei ole enää keltä kysyä.
t.Suvi
Aikuistuessani minä ainakin halusin mahdollisimman nopeasti muuttaa helsinkiin. aluksi runeberginkadulle, sitten malminkadulle ja nyt melkein asun Tapiolassa eli Lauttasaaressa. Tapiolaa tutkittiin paljon 1960-luvulla sosiologisesti ja minua jo lapsena ärsytti sosiologien väite, että olimme "onnellisuusloukussa". Tapiolalaiset kertoivat mm. heikki variksen kyselytutkimuksissa viihtyvän hyvin uudella alueella, ja sosiologien mukaan se johtui jostakin ihmeen vääristyneestä tietoisuudesta. Näin jälkikäteen kyllä ymmärrän että sosiologit näkivät jotain merkillistä säätiön luomassa yhteisössä. Tapiola poikkesi muista tuon ajan alueista siinä, että community creation oli säätiön yksi keskeisimpiä tavoitteita. t mika
Kiitos Suvi kaikista hienoista muisteloistasi! Ne avaavat pikku hiljaa omaakin muistia.

Teillähän oli viisaasti jaetut huoneet:isommat makuuhuoneet lapsille ja pikku huone vanhempien makuusoppina.
Meillä pikku huoneessa asui ensimm.vuodet apulainen.heitä oli monta perä jälkeen,taisivat olla kotisisarharjottelijoita,olivat 6-12 kk kukin.Viimeisen lähdettyä sain itselleni sen huoneen,pojat asuivat tai niin kuin totesit,nukkuivat ja tekivät läksynsä toisessa isossa huoneessa,muutenhan oltiin säitäkin uhmaten aina ulkona.
Kun lisäsiipi rakennettiin,en muista vuotta,muutin sinne ja Jussi sai pikku huoneen Pekan jäädessä entiseen lasten/poikien huoneeseen.

Kysyit kotien sisustamisesta.Meillä oli ns.design huonekaluja,suurin osa Artekista ostettuja.Niitä lisättiin tarpeen mukaan.Muuramen lipastot ja kirjoituspöytätasot taisivat tulla heti meille,kun ne markkinoille ilmestyivät,asuihan niiden suunnittelija Pirkko Stenros 10 A:ssa.Äitini kuolinpesästä toin niitä nykyiseen kotiinikin,samoin Aallon keittiöjakkaroita ja -tuoleja.Ne ovat maksaneet hintansa moneen kertaan.

Kyllä Tapiola oli monessa suhteessa hyvä ja kiva kasvuympäristö.Äiti manaili joskus,ei ehkä ihan tosissaan,että oikeastaan olivat hölmöjä,kun muuttivat Käpylästä Tapiolaan.Isommat tilathan olisi saanut osatmalla viereisen kaksion yhdistämällä sen entiseen.Olen iki-onnellinen,ettei niin käynyt,vaan saimme kasvaa Tapiolassa,joka on edelleenkin rakas paikka.Jopa nykyinen ylirakennettu keskusta,joka ei kauneudellaan säväytä,on tosi kätevä.
Olisi mukava katsella kuvia 1960-luvun tapiolaiskodeista. Luulen että Ritvasten moderni sisustus ei ollut ihan tavanmukainen. Kävin läpi hgi:n museoviraston 1970-luku kuvia (joita aikoinaan kuvasi luokkatoverini Matti Karjanoja). Petyin että emme löytäneet 'oikeita' 70-luvun koteja kuin vain yhden Museokadulta. Ja tämäkin koti oli Hesarin taidearvostelijan koti. Oli Lundiaa ja Marimekkoa. Muuten Museokadun ja Kallion kodit olivat eri vuosikymmenien kerrostumia täynnä. Olisi hienoa, jos jostakin löytyisi enemmänkin kuvia tapiolaiskodeista, jotka osoittaisivat, että Tapiola oli sisätiloiltaankin Suomen tulevaisuutta.
Anna-Riitta Ritvanen,Ansku sanoi:
Kiitos Suvi kaikista hienoista muisteloistasi! Ne avaavat pikku hiljaa omaakin muistia.

Teillähän oli viisaasti jaetut huoneet:isommat makuuhuoneet lapsille ja pikku huone vanhempien makuusoppina.
Meillä pikku huoneessa asui ensimm.vuodet apulainen.heitä oli monta perä jälkeen,taisivat olla kotisisarharjottelijoita,olivat 6-12 kk kukin.Viimeisen lähdettyä sain itselleni sen huoneen,pojat asuivat tai niin kuin totesit,nukkuivat ja tekivät läksynsä toisessa isossa huoneessa,muutenhan oltiin säitäkin uhmaten aina ulkona.
Kun lisäsiipi rakennettiin,en muista vuotta,muutin sinne ja Jussi sai pikku huoneen Pekan jäädessä entiseen lasten/poikien huoneeseen.

Kysyit kotien sisustamisesta.Meillä oli ns.design huonekaluja,suurin osa Artekista ostettuja.Niitä lisättiin tarpeen mukaan.Muuramen lipastot ja kirjoituspöytätasot taisivat tulla heti meille,kun ne markkinoille ilmestyivät,asuihan niiden suunnittelija Pirkko Stenros 10 A:ssa.Äitini kuolinpesästä toin niitä nykyiseen kotiinikin,samoin Aallon keittiöjakkaroita ja -tuoleja.Ne ovat maksaneet hintansa moneen kertaan.

Kyllä Tapiola oli monessa suhteessa hyvä ja kiva kasvuympäristö.Äiti manaili joskus,ei ehkä ihan tosissaan,että oikeastaan olivat hölmöjä,kun muuttivat Käpylästä Tapiolaan.Isommat tilathan olisi saanut osatmalla viereisen kaksion yhdistämällä sen entiseen.Olen iki-onnellinen,ettei niin käynyt,vaan saimme kasvaa Tapiolassa,joka on edelleenkin rakas paikka.Jopa nykyinen ylirakennettu keskusta,joka ei kauneudellaan säväytä,on tosi kätevä.
Meilläkin satsattiin huonekalujen osalta laatuun. Jos ei ollut varaa, niin sitten oltiin ilman siihen asti kun oli saatu tarpeeksi rahaa säästöön. Huonekaluja ostettiin vähitellen. Meilläkin oli Aallon keittiöntuolit ja Muuramen matalat laatikostot, mitkä ovat yhä sisareni kotona Suomessa. Suurin ostos oli kai Kukkapuron Ateljee-tuolit, missä oli ihana löhöillä. Vaikka niiden suunnittelusta on kulunut lähes 50 vuotta, niin ne ovat yhä suhteiltaan kauniit ja ajattomat. Design-huonekalujen rinnalla viihtyivät hyvin myös äitini 40-luvulla hankkimat huonekalut. Koti oli kuitenkin aina ensiksi koti, missä oli eri muistojen ja aikakausien kerrostumia.

Sanoit Ansku, että teillä vanhemmat nukkuivat isossa huoneessa. Kaikilla muillakin näyttivät huoneet jakautuneen samoin. Aika nurinkurista, sillä lapsethan sitä lattiatilaa enemmän tarvitsevat kuin vanhemmat - ellei sitten perheen isä satu harrastamaan pienoisrautateitä.
Mika kaipasi kuvia tapiolalaisista kodeista.Luultav.60-luvun lopulla tai ihan 70-luvun alussa ilmestyi kirja "tapiolan koteja" En tiedä tekijää,en kustantajaa,mutta voisit kysellä kirjastosta.Omasta kirjahyllystäni en ainakaan tähän hätään kirjaa löytänyt.Tiedän,että joidenkin tapiolalaisten kavereideni ns.ajattomasti kalustetut kodit ovat sisustukseltaan edelleenkin lähes samnlaiset kuin 60-luvulla.
Koska äitimme oli freelancekitrjoittaja (kirjoitti mm.kaunis koti-lehteen,avotakan edeltäjään),meidän kodista on jossain valokuvaajan ottamia kuvia.Jos löydän,lähetän suoraan sinulle,mutta kyselepä ensin kirjaa.
Anskun mainitsemasta kirjasta:

Tapiolan Koteja - Homes in Tapiola
toimittanut: Annikki Toikka-Karvonen
WSOY
1963


Siitä saa hyvän kuvan paremman keskiluokan kodeista ( kuvattujen asuntojen omistajien ammattiasemat mainitaan - kuten puhelinluetteloissakin siihen aikaan). Se ei siis anna aitoa kuvaa Tapiolan keskivertoasunnoista, sillä yhtään ammattimiehen, siivoojan tai pikkuvirkamiehen kotia ei ollu kuvattu. Kirja onkin lähinnä tarkoitettu ikkunana moderniin asumiseen Tapiolassa.
Kiitos Suvi ! Olet tosi aktiivinen ja hienosti ajan tasalla näillä sivuilla.
Kauheesti en muista miten kavereitten kotona oli sisustettu mutta 60-luvulla meillä oli Mari-sohva ja Mari-verhoja. Mitään klassikkohuonekaluja en muista meillä olleen. Äitini oli himosisustaja ja aina kesälomaillessani maalla oli kotona seinien värit ja verhot saattaneet vaihtua sekä huonekalut pyörähtäneet eri asemiin. Politiikasta ei liioin kotona puhuttu, mutta siinä vaiheessa kun itse kuuluin samaan aikaan Liberaali-ja Kokoomusnuoriin ja joku Vasemmistonuorten lehtikin tuli, meinasi isä hermostua. Oli kuulemma ihan sama ,minkä puolueen valitsisin, kunhan olisin vain yhden kannattaja.

Vastaa keskusteluun

RSS

Tietoja

Hannu Tervonen on luonut tämän Ning-verkoston.

© 2017   Created by Hannu Tervonen.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot