Tapiola 1960-luvulla

Muistelmia puutarhakaupungista ja sen ihmisistä

Hei kaikki Kino Tapiolasta mustoja omaavat!

Kuten ehkä ainakin osa foorumilaisista tietää, Kino Tapiola on avaamassa ovensa uuden pyörittäjän hoivissa. Olen tekemässä muistelutyyppistä lehtijuttua Kino Tapiolasta menneinä vuosikymmeninä Espoo Cinén ohjelmalehteen. Olisin kiitollinen foorumilaisten omakohtaisista muistoista ja anekdooteista teatterin suhteen juttua varten. Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä sähköpostitse: voimasanaATnetti.fi tai p. 050-345 21000 T. Kalle Kirstilä

Katselukerrat: 2600

Vastaa tähän

Vastaukset tähän keskusteluun

Vaikka kuinka paljon. Kaikki Tarzan elokuvat nähtiin, länkkäreitä ja paljon paljon muuta. Lisäksi Kino Tapiolassa järjestettiin 60-luvulla muutama pop-konsertti.



Riina Liukkonen sanoi:

Hei,

Teen opinnäytetyötä Kino Tapiolasta ja siihen liittyen olisi kiva kuulla teidän muistelijoiden kokemuksia nykyisestä Kino Tapiolasta! Onko tullut paljon käytyä leffassa?

Entäs tänä päivänä? April Jazzien aikaan taisi tänäkin vuonna olla konsertteja Kinolla!



Juha Särkelä sanoi:

Vaikka kuinka paljon. Kaikki Tarzan elokuvat nähtiin, länkkäreitä ja paljon paljon muuta. Lisäksi Kino Tapiolassa järjestettiin 60-luvulla muutama pop-konsertti.



Riina Liukkonen sanoi:

Hei,

Teen opinnäytetyötä Kino Tapiolasta ja siihen liittyen olisi kiva kuulla teidän muistelijoiden kokemuksia nykyisestä Kino Tapiolasta! Onko tullut paljon käytyä leffassa?

Jotain puolen sataa tai sinne päin kertaa tuli Kino Tapiolassa elokuvia katsottua 60-luvun lopusta ja 70-luvun alkuun enimmäkseen Arto Yliruusin kanssa (missä on Arto nykyään, tietääkö kukaan?). Vahvin elämys tuolloin ja sitäpä ei ole mikään muu elokuva sen jälkeen voittanut, oli "Andromeda uhkaa" vuodelta -71. Tämä on ainoa elokuva, jonka esityksestä tulin vapisten ulos. 

Muistan kuinka pikkupoikana käytiin pummilla katsomassa non stop eli nonareita. Paikka piti hyvin tiukka pariskunta, joiden nimet ovat unohtuneet. Vaimo myi lippuja  ja mies oli ovella sitten arkistamassa niitä.

Hän oli myös koneen käyttäjä. Eli kun valot sammuivat ja leffa alkoi oli vapaa tie livahtaa sisälle.

Kyseessä oli Hovilaisen perhe. Vaimo toimi lippukassalla (myöhemmin laajennettiin kioskiksi), mies pyöritti teatteria ja aikuinen poika toimi vahtimestarina.   En muistanutkaan että siellä olisi pyörinyt nonareita, saattaa olla että niillä oli sunnuntaisin lastennäytöksiä, jotka ehkä pyöri non-stoppina   Helsingissä ainakin oli näin.1960-luvulla Helsingissä oli keskustassa arkenakin 2 nonariteatteria  (Kit-Kat ja Scala, Espalla ).   KIno Tapiolassa pyöri iltaisin 7 päivää viikossa  ns. kakkos ensi-iltoja, eli leffoja jotka olivat Stadissa siirtyneet sivuteattereihin.

Hovilaisten jälkeen Kino Tapiolan omistus on muuttunut moneen kertaan ja 2000-luvun alussa oli pitkä tauko asbestisaneerauksen takia,  asbesti paljastui kun katosta putosi rappauksia.

Aarne Ervin suunnitteleman teatterirakennuksen kattorakenteiden (siis betonirakenteen) laskelmia käytettiin 1960-luvulla apuna, kun Haukilahden vesitornin  lujuuslaskelmat tehtiin. Tuohon aikaan ei ollut luotettavaa tapaa simuloida koveran vesisäiliön  lujuuslaskelmia, mutta malli otettiin Kino Tapiolan katosta, joka laskelmissa käännettiin ylösalaisin.



Timi kilpeläinen sanoi:

Muistan kuinka pikkupoikana käytiin pummilla katsomassa non stop eli nonareita. Paikka piti hyvin tiukka pariskunta, joiden nimet ovat unohtuneet. Vaimo myi lippuja  ja mies oli ovella sitten arkistamassa niitä.

Hän oli myös koneen käyttäjä. Eli kun valot sammuivat ja leffa alkoi oli vapaa tie livahtaa sisälle.

Pikku Pietarin pihan pää näyttelijä oli Tuukka Tanner. Hän asui perheineen itärannassa. Meillä oli bändi joka treenasi Tuukan autotallissa. Bändistä puuttui laulusolisti ja soolo kitaristi.
Creatures bändistä saatiin kitaristi, joka lupasi hommata laulusolistin. Paikalle saapui kaveri Honda moottoripyöräntakapenkillä. Hänellä oli farkku pusakka ja punainen liina kaulassa.
Tuukka ei pitänyt kaverista, joka hänen mielestään ei osanut laulaa. Seuraavan kerran näin kaverin Maunulan yhteiskoulun bileissä, missä esiintyi Mosaics bändissä ja solistina nimeltä Kirka.
Tuukka Tanner menestyi ravintola alalla oli Kalastajatorpalla hovimestarina, kunnes oli osakkaana Katajannokakan Casinossa. Valitettavasti hänn poistui keskuudestamme turhan varhain. RIP Tuukka.

T. Timi
Mun yläkerrassa Neulaspolulla asui Puiston perhe. Adams filmi oli niille läheinen. Tietääkseni juniori tästä perheestä Pepe on pitänyt Kino Tapiolaa. Hovilaisten pariskunta joutui kyllä päästämään monta pummia leffaan.
Ei ollut rahaa edes parturiin. Niin meikäläisestä tuli Tapiolan ensimmäinen Beatles poika.

Vuonna 1977 Kino Tapiolassa esitettiin muistaakseni Robin Hoodia. Olin jo 14 vuotiaana 182 cm pitkä ja pyysin lasten lippua.Tiesin jo etukäteen, ettei minua uskota, joten yritin näyttää vähän lyhyemmälta polvet vähän koukussa.   Lipunmyyjä ei uskonut, vaan kyseli miksi olen kyykyssä ja vaati rahaa aikuisten lipusta. Vänkäämisen jälkeen sain kuitenkin lasten lipun. Kävi kuitenkin nin, että filmikoneen käyttäjä ei tullut töihin ja sali tyhjennettiin. Lipuista luvattiin rahat takaisin. Luukulla oli eri myyjä ja sain rahat takaisin aikuisten lipusta. Parasta oli kuitenkin, että filmikoneen käyttäjä saapui paikalle ja kuulutettiin, että filmi alkaa sittenkin. Takaisin saliin katsomaan ilmaista filmiä. Nettosin vielä aikuisten ja lastenlipun erotuksen.  

Muistoja piisaa Kino Tapiolasta, sillä istuimme sekä leffateatterissa että sen odotustiloissa.Ns Vanhis tai Mänttäri (Tapiolan vanha keskusta oli illanviettopaikkamme alkaen n v 1965  monta vuotta). Suurin osa meistä oli siihen aikaan n 11-13 vuotiaita.

Vanhan Tapiolan keskustan ympärille ymppääntyi paljon asioita siihen aikaan. Kino Tapiolan lisäksi sen vieressä oli Valion baari, Tornissa oli kirjakauppa sekä alkujaan sen ylimmässä kerroksessa kahvila, matalissa rakennuksissa oli Elanto, jossa oli muistakseni kolme eri osastoa: maitokauppa, sekatavarakauppa ja lihakauppa sekä kemikalio.

Vallihaudat olivat meidän juttumme; siellä kokoonnuttiin, mutta kun viileät syys- ja talvi-illat koittivat, menimme leffaan lämmittelemään, joskus kolmekin näytöstä yhtenä iltana.Näytökset alkoivat klo 18, klo 20 ja klo 22.

Meillä oli myös koiruuksia. Kinon omisti vanhempi pariskunta, Hovilainen, joka piti leffaa hyvin pitkään. Miestä sanoimme "kunkiksi" tai "skunkiksi" ja tietysti myös Kinosaurukseksi. Hän piti kunnon jöötä leffalla. Olimme aikamoisen ilkikurista sakkia varmaan hänen mielestään, vaikka toimmekin rahaa hänen Kinolleen. Koska liput "revittiin" leffan ovella, ja heitettiin vieressä olevaan roskikseen, kyttäsimme roskiksen lähettyvillä ja "dyykkasimme" lippuja kourallisen. Sitten niistä kyhättiin uusi lippu taitavasti.

Skunkki ihmetteli kun oli myynyt vaikkapa kymmenen lippua ja leffaa oli katsomassa esim 30 henkilöä. Kai hänelle joskus selkisi mitä olimme tehneet. Skunkki toimi lipunrepijänä sekä koneen käyttäjänä. Rouva myi yleensä lippuja ja kioskilta tosiaan vaikka mitä uutuksia: Lollipoppeja, amerikkalaista purkkaa jne...

Se että Tapiolassa oli leffateatteri, sai aikaan sen että elokuvakiinnostus on edelleen aikamoinen, sillä tulihan niitä katsottua elokuviakin eikä vain kaulailtua pimeässä.

Siellä näytettiin varmaan jo v 1966 Beatlesien Yeah, Yeah, Yeah, ja ne mitkä ovat jääneet erityisesti mieleeni ovat:Tohtori Zivago; My Fair Lady, Sound of Music ja West Side Story. Lisäksi kaikki upeat Clint Eastwoodin länkkärit jne....

Eläköön Kino Tapiola!

70 luvulla kävimme katsomassa Trinity Hillin ja Bud Spenserin kaikki leffat. Vampyyrin tappajat, Riemukuplaleffat....

Murkkuiässä oli omppuviinipullot povarissa ja taka-aitioon huikkaa ottamaan. Kun leffa loppu niin oli hyvässä

nousuhuppelissa ja kartsalle heilumaan.

Vastaa keskusteluun

RSS

Tietoja

Hannu Tervonen on luonut tämän Ning-verkoston.

© 2017   Created by Hannu Tervonen.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot