Tapiola 1960-luvulla

Muistelmia puutarhakaupungista ja sen ihmisistä

Sanotaan heti tähän alkuun, että tämä keskustelualoite on samalla vääjäämättä myös ns. piilomainontaa. Allekirjoittanut hankkiutui Mäntyviidan antikvariaatin omistajaksi alkuvuodesta ja alkoi kiinnostumaan Mäntyviidan - ns. ravintolakadun - sekä ylipäätään Tapiolan Vanhan Keskustan paikallishistoriallisesta merkityksestä ja näkyvyydestä nykypäivänä.

 

Kävin läpi kaupungin matkailutoimiston jakamia esitteitä ja huomasin, että vaikka Mäntyviitakin löytyi joistain kävelyreittioppaista yhtenä kymmenien joukosta, suurimmassa osassa opasvihkosia Tapiolan alueeksi rajautui Uuden Keskustan ympärillä olevat kauppapaikat, juuri ja juuri Keskusallas ja Uimahalli olivat kartoilla mukana. Edes Kino Tapiolaa ei kaikissa matkailuoppaissa näy tai mainosteta. 

 

Lähetin muutama viikko sitten paheksuvan kommenttini kaupungin viranomaisille, tapani mukaan alkaen viranomaisten yläpäästä heti kaupunginjohtajan alapuolelta, ja tässä odottelen reaktioita kyselyyni, miten Mäntyviidan alueen saisi paremmin näkyviin ja sen palvelut esille paremmin... puhumattakaan "Tapiola Old Center" brändistä. 

 

Mutta - keskustelualoitteeni on kysellä mitä ihmiset muistavat Mäntyviidan varrella sijainneista kaupoista ja palveluista. Mitä täällä oli ja millaisia ne olivat?

 

Itse muistan parturin, jossa piti pikkupoikana käydä, Elannon pullapuodin, josta sai sellaisia ufon muotoisia sitruunapullia, sekä luonnollisesti kirjakaupan, josta ostettiin ensimmäiset kynät ja kumit kansakouluun mentäessä. Tapiolan Kirja ja Paperi - oliko sillä jokin toinenkin nimi jossain vaiheessa (siis 1950-luvun puolella), en tiedä. Sellaisenkin tarinan olen kuullut, että kaupan nimi olisi ollut "Mäntyviitan Kirja ja Paperi", koska ruotsinkielinen lakimies ei ollut osannut taivuttaa kadun nimeä oikein. 

 

Lopuksi mainos: 1) ensi kerralla kun joku järjestää Vallareilla happeningin niin saa ilmoittaa allekirjoittaneelle, että voidaan pitää kauppa auki yön yli, 2) täten ilmoitetaan pysyvä tarjous kaikille tämän saitin jäsenille, että kun ostat 3 kirjaa niin saat niistä halvimman ilmaiseksi ja tämä koskee myös nettitilauksia muualle maailmaan. Toivottavasti kukaan ei pahastu tästä mainoksesta. 

Katselukerrat: 4003

Vastaa tähän

Vastaukset tähän keskusteluun

Tähän mennessä ei ole kukaan vielä maininnut Pohjoismaiden Yhdyspankkia, jolla oli konttori siinä Mäntyviidassa, vastapäätä meidän taloa (Mäntyviita 3), tornitalon vieressä. Siellä oli minullakin pikkutyttönä pankkikirja jonne säästömarkat kiikutettiin säännöllisin väliajoin. Jopa ensimmäiset palkat kesätöistä menivät pankkikirjalle!

Pankista sai myös maapallo-säästölippaan. Siihen ei paljon kertynyt, koska se murrettiin joka kerta kun puuttui bussiraha Helsinkiin tai muuten vain teki mieli niitä nallekarkkeja.

Elannosta sen verran, että siellä oli palvelu joka osastolla. Tiskiltä sai ostaa esimerkiksi lihat. Erään talven yli meillä oli isän pelastama pikkulintu, västäräkki. Sille piti välillä ostaa herkkuruokaa, joten kävin pyytämässä 2o grammaa paistijauhelihaa Elannosta. Vähän tädit ihmettelivät, mutta tottuivat pian kumman pieniin ostoksiini.

Mulla on Maapallokerhon keräilyvihko ja Maapallo-lipas tallella. Kumma kyllä siinä pallossa ei ole enää hampaita?

Ensimmäisen Elanto-reissuni tei kolmipyörällä Otsonkalliolta. En osannut lukea, mutta oli taskussa kolikoita ja lappu muistin tukena, taisi olla maitoa, kun oli oma pieni maitopääläri mukana stongalla kolisemassa. Ahh... sen ovenpielessä (?) olleen kahvimyllyn tuoksua, kun jauhettiin pöönejä.

Paula Wallenius sanoi:

Tähän mennessä ei ole kukaan vielä maininnut Pohjoismaiden Yhdyspankkia, jolla oli konttori siinä Mäntyviidassa, vastapäätä meidän taloa (Mäntyviita 3), tornitalon vieressä. Siellä oli minullakin pikkutyttönä pankkikirja jonne säästömarkat kiikutettiin säännöllisin väliajoin. Jopa ensimmäiset palkat kesätöistä menivät pankkikirjalle!

Pankista sai myös maapallo-säästölippaan. Siihen ei paljon kertynyt, koska se murrettiin joka kerta kun puuttui bussiraha Helsinkiin tai muuten vain teki mieli niitä nallekarkkeja.

Elannosta sen verran, että siellä oli palvelu joka osastolla. Tiskiltä sai ostaa esimerkiksi lihat. Erään talven yli meillä oli isän pelastama pikkulintu, västäräkki. Sille piti välillä ostaa herkkuruokaa, joten kävin pyytämässä 2o grammaa paistijauhelihaa Elannosta. Vähän tädit ihmettelivät, mutta tottuivat pian kumman pieniin ostoksiini.

Yhdyspankin mainos näkyi keskusaltaan toiselle puolelle asti.

Kinotapiola jos tuli piiretty jono kierteli tosi pitkälle pitkin Mäntyviitaa.

Postin ja sen vieressä parturi.

Savunen kaljabaari Kukkuran vieressä.Kukkura taas Kinotapiolan vieressä.

Vesitornitalossa oli jossain vaiheessa prätkäliike. Muistan kun isäni ihmetteli

uusien moottotipyörien levyjarruja.



Juha Matilainen sanoi:

Heh hee, kylläpä veti suun virneeseen kun luin tuosta parturin korokelaudasta! Sillä tosiaankin istuttu aivan liian monta kertaa - eli lapsuusaikaa jolloin tukan mallista ei paljoa keskusteltu. Parturiin vietiin, ja valvottiin, että pysyttiin tuolilla. Ja malli oli se niin näppärä ja käytännöllinen "potta" + lisäksi sivuilta millin koneella ylöspäin... kesätukka - ympäri vuoden. Sitten kun ei enää lautaa tarvittu, pääsi jo itsekin hieman vaikuttamaan.... Parturissa oli muuten aina se kiinan palatsikoira... taisi olla omistajan.

Aarnivalkean kasvatille Mäntyviita oli pitkään tärkeämpi paikka kuin Pohjantori. Kirjakauppa oli tietty must, ja Elannon herkut.

Ja sitten Mäntyviidassa tietty se kaikkein tärkein - omalta kohdaltani. Siellä oli Tapiolan Eräpoikien (TEP) ensimmäinen kolo -  osoite oli Mäntyviita 8 - entinen myymälähuoneisto. Tuossa tilassa vuodesta 1954 alkaen TEP kasvoi 130 pojan lippukunnaksi kunnes 1959 pääsimme muuttamaan Partiomajaan Yhteiskoulun metsikköön, eli Partiomajalle. (Itse tosin en Mäntyviidan kolossa koskaan ehtinyt käydä vaan Partiomäen majalla).

 

Ja takaisin aiheeseen - tosin mennään jo 70/80-luvulle... Shellin tilalle tuli jossain vaiheessa joku autotalli/-halli yritys ja sen jälkeen AutoHemminki - mainio autokauppa olikin.

t. juha

p.s. Keskustelu-topiiciksi ehdotan yhtä uutta: Tapiolan partiotoiminta

 

Voi noita aikoja se kiinan palatsikoira siinä parturin näyteikkunassa.

Se oli  jotenkin kammottava paikka.

 

Hah! Voi sentään, tyttönä ei tarvinnut kärsiä pottakampauksesta kun tukka sai kasvaa pitkäksi liehukkeeksi! Mutta parturitädin ammattitaidosta voi olla monta mieltä. Koira oli hassu lattiamoppi ja sille vähän naureskeltiinkin. Muuten sitten myöhemmin tuli kino Tapiolan talon toiseen päätyyn oikea kampaamo ja kauneushoitola. Siellä sain käydä sitten kr0-luvulla kasvohoidossa - äidin kustannuksella tietysti! Sama paikka teki ammattitaidolla hääkampauksenkin... Mutta tämä onkin kaikki jo 70-lukua :-)

Vastannut Matti Kajas 27.10.15

Asuin Kontiontielä vuodesta1955 lähtien ja ostimme ruokamme ym. kotitalous tarvikkeet pääasiassa Mantyviitan liikkeistä. Parturin palveluita käytin myös: jakaus vasemmalle jne. Äiti tyttärineen hoiti parturoinnin.

Siis ensin sekatavarakauppa, aluksi ne olivat siirtomaatavarakauppoja (milloin?). Siitä pääsi maitokaupaan suoraan

niinkuin kaikista liikkeistä seuraavaan. Maitokaupassa oli seinässä putki, josta tuli maito kannuun. Irtovoita oli kaapissa. Ruskeita  maitopulloja samoin. Lihakaupassa oli lihatiskit niinkuin nykyisinkin. Lopuksi oli kemikaali-

kauppa pesuaineineen, kosmetiikkoineen jne. Kemikaalikaupan jälkeen oli kauppa nimeltä RIPPO, joka oli jonkinlainen Anttilan edeltäjä. Sitten tuli jokin pankki (Yhdyspankki).

Vastaa keskusteluun

RSS

Tietoja

Hannu Tervonen on luonut tämän Ning-verkoston.

© 2017   Created by Hannu Tervonen.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot