Tapiola 1960-luvulla

Muistelmia puutarhakaupungista ja sen ihmisistä

Nyt haloo entiset Tapiolan nuoret!
Tapiolan Heikintorin rafla Hemingway's muuttaa nimensä Vintiksi,kuten sen nimi oli 1970-80 luvulla; Raitinvintti ja Heikinvintti. Uusi omistaja Esa kyseli multa vanhoja kuvia Tapiolasta, joilla sisustaa Vintin interiööriä! Kuvat pitänee olla sellaisia, joissa ei ole tunnistettavia ihmisiä, jollei heiltä kysy lupaa.  Tuotteiden hinnat tulevat kuulemma laskemaan!
Hemingway's siirtyy uuteen, entiseen Sokoksen taloon, AINOAan.
 
Jos joku on innokas saamaan oman hyvä valokuvansa Vintin seinälle, pysyvästi, ottakoon yhteyttä minuun: piky.nissinen@gmail.com
terv. Piky
 

P.S. Tiedoksi tässä samalla, jos joku ei ole huomannut viestiä Tapahtumat-sivulla, että Tapiola 60-luvun happening bileet on ensi keväänä 2013, kun Tapiola täyttää 60 vuotta (oikea synt pv on 5.9.2013)! Tänä syksynä ei järkkäillä bileitä.

Katselukerrat: 1695

Vastaa tähän

Vastaukset tähän keskusteluun



Jukka Jääskeläinen sanoi:



Asuntosäätiö... von Hertzen Brothers...Kekkonen...No joo. Tapiola on valitettavasti ollut ilmiö, jonka kasvukausi ja kukoistus nähtiin ruusunpunaisten lasien läpi (lukuun ottamatta A, v H ja K), ja 50-luvulta 70-luvun alkuun asiti se jopa palveli kyseistä unelmaa.

Asuin siellä  1960--1972. Se oli huikea paikka, kokemusmaailma nuorelle. Vaan ahneus oli alun perinkin ed. mainittujen tahojen taustalla. Tapiola on seutuna raiskattu toistuvasti. En kaipaa sinne enää.

Vai "ahneus taustalla", päinvastoin!  Asuntosäätiön takana oli puhdas idealismi, ennenkaikkea Väestöliiton tulisieluinen toiminnanjohtaja Heikki von Hertzen. Sodan jälkeen Suomen asuntopula oli polttava. Väestöliitto otti asiaksensa "kivierämaiden" korvaamisen ihmisläheisellä asumisella.  Käännekohtana v. Hertzenillä oli 1940-luvulla tehty tutustumismatka Ruotsin uusiin asuinalueisiin, jonne Hertzenin ystävä asemakaavaopin professori Otto - I  Meurman häntä kehotti tutustumaan.  Vuonna 1948 v. Hertzen kirjoitti poleemisen kirjan "Koti vaiko kasarmi lapsillemme", missä hän visioi uudenlaisten asuinalueiden  synnyn.

Vuonna 1951 Hertzen sai kuulla että Hagalundin kartanon  238 hehtaaria esikaavoitettua maata olisi myytävänä. Väestöliiton johto ryhtyi uhkarohkeaan yritykseen. Päätettiin ostaa Hagalundin maat joita varten perustetaan säätiö "paremman asumisen puolesta".  Mukaan oli alustavasti lupautunut joukko kansalaisjärjestöjä, mm SAK, Invalidiliitto, Vuokralaisten keskusliitto, Mannerheimliitto ym.  Väestöliiton johto antoi lainalle omavelkaisen takauksen, lainaa otettiin nykyrahassa n. 5 miljoonaa euroa, mikä oli Väestöliiton resursseihin nähden valtava määrä.  Sopimus Väestäliiton ja kartanonomistaja Arne Grahnin välillä tehtiin heinäkuussa 1951 ja syksyllä Asuntosäätiö perustettiin.

Hankkeeseen saatiin mukaan joukko nimekkäitä nuoria arkkitehteja (Ervi, Sirenit, Tavio, Revell) ja hanketta johti Meurman.  Alusta lähtien oli selvää ettei Meurmanin visioima englantilaistyylinen pientaloalue voisi toimia, vaan mukaan jouduttiin asuntotilanteen vuoksi ottamaan kerrostalorakentamista.  Meurman vetäytyi  hankkeesta.  Rakentaminen alkoi kesäkuussa 1953 ja "peruskiven muuraus"  oli 5.9. 1953, mitä pidetään Tapiolan syntymähetkenä.. 

Perheemme muutti syksyllä 1957 Kimmeltien rivitaloon, missä sain nähdä Tapiolan kasvun ja kehityksen.    Tapiolassa "kaikki" oli ensimäistä: Suomen ensimmäinen aluekaukolämmitys, aluetiedotuslehti (Tapiola tänään) , alueellinen huoltomiestoimi ja Arne Ervin upea monumentaalikeskusta.  Ja  Suomen ensimmäinen kauppiastavaratalo Heikintori. Turistibussit ajoivat päivittäin meidän ikkunan alta ja valtiovieraat kuskattiin Keskustorniin kansallismaisemaa katsomaan.

Kun Espoo alkoi kasvaa Tapiolan ympärille, tuli idealismille loppu. Monumentaalikeskusta  alkoi täyttyä 1970-luvun lopulla rakennusbisneksellä. Nykyinen alennustila ei ole Asuntosäätiön aikaansaamaa, vaan asialla ovat  sijoitusfirmat. Museovirasto on helisemässä, kun sen lausunnoilla pyyhitään pöytää.  Länsimetrostahan tämä nykyinen rumba johtuu.

Ohessa keräämäni ppt-esitys Tapiolan monumentaalikeskustasta sellaisena kuin arkkitehdit sen suunnitelivat ja sen tuhoutumisesta - sellaisena kuin sijoitusbisnes sen halusi. Kuten nähdään, suunnitelmat muuttuivat monta kertaa vuodessa.

Liitteet:



Martti "Mara" Alkio sanoi:



Jukka Jääskeläinen sanoi:


Asuntosäätiö... von Hertzen Brothers...Kekkonen...No joo. Tapiola on valitettavasti ollut ilmiö, jonka kasvukausi ja kukoistus nähtiin ruusunpunaisten lasien läpi (lukuun ottamatta A, v H ja K), ja 50-luvulta 70-luvun alkuun asiti se jopa palveli kyseistä unelmaa.

Asuin siellä  1960--1972. Se oli huikea paikka, kokemusmaailma nuorelle. Vaan ahneus oli alun perinkin ed. mainittujen tahojen taustalla. Tapiola on seutuna raiskattu toistuvasti. En kaipaa sinne enää.

Vai "ahneus taustalla", päinvastoin!  Asuntosäätiön takana oli puhdas idealismi, ennenkaikkea Väestöliiton tulisieluinen toiminnanjohtaja Heikki von Hertzen. Sodan jälkeen Suomen asuntopula oli polttava. Väestöliitto otti asiaksensa "kivierämaiden" korvaamisen ihmisläheisellä asumisella.  Käännekohtana v. Hertzenillä oli 1940-luvulla tehty tutustumismatka Ruotsin uusiin asuinalueisiin, jonne Hertzenin ystävä asemakaavaopin professori Otto - I  Meurman häntä kehotti tutustumaan.  Vuonna 1948 v. Hertzen kirjoitti poleemisen kirjan "Koti vaiko kasarmi lapsillemme", missä hän visioi uudenlaisten asuinalueiden  synnyn.

Vuonna 1951 Hertzen sai kuulla että Hagalundin kartanon  238 hehtaaria esikaavoitettua maata olisi myytävänä. Väestöliiton johto ryhtyi uhkarohkeaan yritykseen. Päätettiin ostaa Hagalundin maat joita varten perustetaan säätiö "paremman asumisen puolesta".  Mukaan oli alustavasti lupautunut joukko kansalaisjärjestöjä, mm SAK, Invalidiliitto, Vuokralaisten keskusliitto, Mannerheimliitto ym.  Väestöliiton johto antoi lainalle omavelkaisen takauksen, lainaa otettiin nykyrahassa n. 5 miljoonaa euroa, mikä oli Väestöliiton resursseihin nähden valtava määrä.  Sopimus Väestäliiton ja kartanonomistaja Arne Grahnin välillä tehtiin heinäkuussa 1951 ja syksyllä Asuntosäätiö perustettiin.

Hankkeeseen saatiin mukaan joukko nimekkäitä nuoria arkkitehteja (Ervi, Sirenit, Tavio, Revell) ja hanketta johti Meurman.  Alusta lähtien oli selvää ettei Meurmanin visioima englantilaistyylinen pientaloalue voisi toimia, vaan mukaan jouduttiin asuntotilanteen vuoksi ottamaan kerrostalorakentamista.  Meurman vetäytyi  hankkeesta.  Rakentaminen alkoi kesäkuussa 1953 ja "peruskiven muuraus"  oli 5.9. 1953, mitä pidetään Tapiolan syntymähetkenä.. 

Perheemme muutti syksyllä 1957 Kimmeltien rivitaloon, missä sain nähdä Tapiolan kasvun ja kehityksen.    Tapiolassa "kaikki" oli ensimäistä: Suomen ensimmäinen aluekaukolämmitys, aluetiedotuslehti (Tapiola tänään) , alueellinen huoltomiestoimi ja Arne Ervin upea monumentaalikeskusta.  Ja  Suomen ensimmäinen kauppiastavaratalo Heikintori. Turistibussit ajoivat päivittäin meidän ikkunan alta ja valtiovieraat kuskattiin Keskustorniin kansallismaisemaa katsomaan.

Kun Espoo alkoi kasvaa Tapiolan ympärille, tuli idealismille loppu. Monumentaalikeskusta  alkoi täyttyä 1970-luvun lopulla rakennusbisneksellä. Nykyinen alennustila ei ole Asuntosäätiön aikaansaamaa, vaan asialla ovat  sijoitusfirmat. Museovirasto on helisemässä, kun sen lausunnoilla pyyhitään pöytää.  Länsimetrostahan tämä nykyinen rumba johtuu.

Ohessa keräämäni ppt-esitys Tapiolan monumentaalikeskustasta sellaisena kuin arkkitehdit sen suunnitelivat ja sen tuhoutumisesta - sellaisena kuin sijoitusbisnes sen halusi. Kuten nähdään, suunnitelmat muuttuivat monta kertaa vuodessa.

Hei, Vintti on lopetettu, muuttanee nyk Bulldogin paikalle. Bileitä on järkkäämässä v 2014 syksyllä Hessu Puustinen... asia vielä auki...

Vastaa keskusteluun

RSS

Tietoja

Hannu Tervonen on luonut tämän Ning-verkoston.

© 2017   Created by Hannu Tervonen.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot